Vaalianalyysi ja toimintasuunnitelma

Kuntavaalit 2021 ovat ohi ja on aika pohtia, mikä onnistui ja miten ensi kerralla parannetaan. Tärkein tulee kuitenkin heti alkuun: Kiitoksia kaikille minua ja Tampereen vasemmistoa äänestäneille! Jokainen ääni vaikutti kokonaistulokseen, jolla Tampereen vasemmisto uusinsi seitsemän paikkaansa kaupunginvaltuustossa.

Oma äänimääräni vaaleissa oli 87. Se on hyvä äänimäärä, jonka takana on suuri joukko ihmisiä, mistä olen otettu! Kiitoksia jokaiselle!

Kuntavaaleille on tyypillistä, että suurimman äänimäärän keräävät listan tunnetuimmat kärkiehdokkaat kun taas loppujen äänimäärät jakautuvat pitkäksi ”hännäksi”. Itse sijoituin ääniäärälläni listalla sijalle 29, joten olin hyvää keskikastia ja mukana eniten ääniä keräävässä kolmanneksessa.

Valtuustopaikkaan äänimäärä ei kuitenkaan riitä lähellekään, vaan siihen tarvitaan muutama sata ääntä lisää. Hyvä tulos kannustaa kuitenkin jatkamaan projektia ja osallistumaan tuleviinkin vaaleihin!

Olin ehdolla kuntavaaleissa ensimmäistä kertaa ja vaikka olin ehdolla kevään 2020 osuskauppavaaleissa ja vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, niin käytännössä kuntavaalit olivat uuden projektin alku ja ensiaskel tulevaan.

Lautakuntapaikka kiinnostaa

Vaikka sijalta on pitkä matka valtuustopaikalle, niin kuntavaaleista onkin tärkeää huomata, että valtuustopaikat eivät ole suinkaan ainoat vaaleissa jaossa olevat luottamustoimet. Valtuustopaikan lisäksi vaalien jälkeen jaetaan myös erilaiset lautakuntapaikat ja muut kaupunginhallinnon luottamustoimet. Myös näissä tehdään konkreettista ja vaikuttavaa työtä.

Esimerkiksi elinkeinolautakunta olisi kiinnostava paikka paikallistalouden kehittämiseksi. Kulttuuri ja sivistys olisi lähellä itseäni vapaan sivistystyön kautta. Tarkastuslautakunnassa pääsisi kuntatalouden kimppuun. Kaupunginyhtiöt ovat paikallistalouden tärkeitä toimijoita. Paitsi vaikuttamisesta kyse on myös näköalapaikoista kaupunginhallintoon ja paikallisyhteisöön.

Valinnat lautakuntiin tekee puoluejärjestö itse eli minun tapauksessani Tampereen vasemmisto. Valinnat tehdään pitkälti vaalituloksen, mutta myös asiantuntemuksen ja kiinnostuksen mukaan. Olen ilmoittanut olevani kiinnostunut lautakuntapaikoista ja muista luottamuspaikoista, jos äänimääräni ja osaamiseni vain riittää. Valinnat ratkeavat elokuussa.

Vaaliehdokkaan on aina myös hyvä tiedostaa vaalijärjestelmästä, että ehdokkaan henkilökohtainen tulos ratkaisee vain osin mahdollisuudet edetä valtuustoon tai muille luottamuspaikoille. Henkilökohtainen tulos antaa vain sijoituksen listalla. Sen sijaan listan kokonaistulos ratkaisee sen miten paljon paikkoja on jaossa. Mitä paremman tuloksen koko lista tekee, sitä enemmän mahdollisuuksia avautuu, kun taas heikko tulos tarkoittaa, että mahdollisuuksia sulkeutuu.

Näissä vaaleissa Tampereen vasemmisto uusinsi valtuustopaikkansa samalla kun valtuustoryhmän kokoonpanossa tapahtui jokusia muutoksia. Jotta paikkoja avautuu lisää, on välttämätöntä saada ensi vaaleissa vaalivoitto koko vasemmistolle. Tässä valtakunnallisellakin tasolla on merkitystä, vaikka vaalit käydään joka kunnassa erikseen.

Ehdolla myös kuntavaaleissa 2025

Päätin lähtemisestä kuntavaaleihin jo kun asetuin ehdolle osuuskauppavaaleissa keväällä 2020. Päätöksen taustalla on isompi päätös keskittyä tulevina vuosina erityisesti paikallistalouden ja kaupunkipolitiikan kysymyksiin. Kuntavaalit olivat uuden projektin startti ja esiintulo. Peli on siis avattu ja prosessi laitettu liikkeelle!

Tavoitteeni kuntavaaleissa oli muodostaa kuntapoliittinen visio ja joukko konkreettisia kuntapoliittisia aloitteita ja nostaa nämä ilmoille. Tässä myös onnistuin, vaikka tekstimassa paisui lopulta turhan suureksi ja rönsyileväksi. Kirjoittaminen palveli omien ajatusten selvittelyä enemmän kuin iskevää kampanjointia.

Aion olla ehdolla myös vuoden 2025 kuntavaaleissa. Tavoite vaaleihin on itseä kiinnostavan lautakuntapaikan tai kuntayhtiöpestin saaminen. Uskon, että äänimäärää on kasvatettavissa merkittävästi keskittämällä aktiivisuutta kuntapolitiikan kysymyksiin.

Oman aktiivisuuden lisäksi äänimäärän kasvattaminen edellyttää tarkempaa harkintaa sen suhteen, mistä ihmisryhmistä äänet ovat löydettävissä ja miten saan ääneni kulkemaan juuri oikeiden ryhmien korviin.

Kevään vaaleissa päätin tavoitella myös ihmisryhmiä, jotka eivät välttämättä kuulu vasemmiston varmoihin äänestäjiin. Erityisesti somemakkinoinnissa yritin miettiä kohdennuksia, jotka tavoittavat ihmisiä niin sanotun punavihreän kuplan ulkopuolelta. Pidän ajatusta edelleen hyvänä, mutta toteutus meni vähän haja-ammunnaksi. Jos se toi vasemmistolle uusia äänestäjiä, niin olen tyytyväinen, mutta omien kohderyhmien tarkempi tunnistaminen on tärkeää jatkossa samalla kun varmempikin äänestäjäkunta on pidettävä vahvasti mukana.

Kampanjamateriaalia on jatkossa tärkeää tuottaa monikielisenä, tämän teki erityisesti katukampanjointi selväksi. Moni maahanmuuttaja, jonka tapasin kaduilla ja puistoissa oli kiinnostunut vaaleista ja halusi lisätietoa. Maahanmuuttajille erityisesti perussuomalaisten nousu on uhkakuva, johon vasemmisto voi vastata kamppailemalla rasismia ja kansallismielisyyttä vastaan. Moni maahanmuuttaja jakaa vasemmistolaiset humaanit arvot. Kasvavan maahanmuuttajaväestön kohtaaminen ja osallistaminen parlamentarismiin on avainkysymyksiä koko vasemmistolle.

Kirjoitin kuntavaaleihin paikallistaloudesta, yhteisöllisestä kaupunkitilasta, avoimuudesta ja osallisuudesta sekä kaupungin ekologisesta siirtymästä verraten paljon tekstiä vaaleihin. Materiaali muodostaa hyvän pohjan jatkokehittelylle. Ammennettavaa riittää esimerkiksi yleisönosastokirjoituksiksi paikallislehtiin!

Kaupunkipolitiikka – eli kuinka ekososiaalinen kaupunki rakennetaan

Visio ekososiaalisesta kaupungista ei ole visio osallistumisesta vaaleihin neljän vuoden välein, vaan toimimisesta koko ajan. Katse kääntyykin nyt vaaleista välittömiin toimintamahdollisuuksiin kampanjassakin esiin nostettujen asioiden puolessa. Avainsana on ekososiaalinen kaupunki.

Kaksi viitekehystä ovat keskeisiä toiminnan puitteita tulevina vuosina. Ensimmäinen on Tampereen vasemmisto, jonka toiminnassa aion olla aktiivisemmin mukana. Tampereen vasemmisto on toiminnan puite yhtäältä sellaiselle toiminnalle, joka tukee valtuustoryhmän työskentelyä, ja toisaalta sellaiselle, joka tukee kaupunkilaisten omaehtoista toimintaa ekososiaalisen elintilan puolesta.

Kampanjamateriaali sisältää koko joukon ideoita ja sytykkeitä, joiden tiimoilta voi koota toimintaryhmiä muiden kiinnostuneiden kesken.

Toinen toiminnan puite tuleville vuosille on Suomen donitsitalouden verkosto, jota olen ollut osaltani muodostamassa. Verkosto kokoaa ekososiaalisesta talousajattelusta kiinnostuneita ihmisiä keskustelemaan ja toimimaan brittiläisen taloustutkija Kate Raworthin luoman käsitteen tiimoilta. Donitsitalous viittaa visualisaatioon, jossa kestävä ja kukoistava talous asettuu sosiaalisten perustarpeiden ja ekologisten rajojen väliseen (donitsinmuotoiseen) tilaan.

Donitsitalouden ajattelussa minua kiinnostavat erityisesti ekososiaalisen kaupungin kysymykset. Donitsitalouden ideaan kuuluu myös paikallisten työpajojen järjestäminen ekososiaalisen talouden edistämiseksi paikallistasolla.

Toiminta ennen kaikkea, vaalit silloin tällöin! Jos sinä olet kiinnostunut toimimaan mukana, niin ole yhteydessä! 🙂

Politiikka jaloillaan

Kuntapolitiikkaan suhtaudutaan usein toisarvoisena verrattuna valtakunnanpolitiikkaan. Joillekin poliitikoillekin kuntavaalit ovat vain ponnahduslauta ”varsinaisiin” vaaleihin, jotka ovat eduskuntavaalit. Myös kuntalaiset kokevat kuntapolitiikan usein mielenkiinnottomaksi ja vähäarvoiseksi – vaikka kuntapolitiikka koskee heidän välitöntä arkista elinympäristöään!

Totta onkin, että kuntapolitiikka on liian usein vain yhteisten asioiden hallinnointia tai teknisluontoista järjestämistä, josta puuttuu politiikan maku, sillä asioiden hoito tapahtuu vailla konfliktia tai kummempaa visiota. Vikaa on kuntalaisten vääristyneissä käsityksissäkin, sillä liian paljon arkisesta elintilasta otetaan itsestäänselvyytenä, eikä nähdä sen poliittisuutta ja uusia mahdollisuuksia. Vaikka kunnilla on Suomessa pitkät itsehallinnolliset perinteet, niin paikallistalouden kysymykset ovat jääneet valtiontalouden kysymysten varjoon.

Itselleni kuntapolitiikka avautuu kaupunkipolitiikkana, ekososiaalisen kaupungin visiona. Uskon, että juuri kaupungissa voidaan kehittää vahvaa paikallistaloutta. Kaupunki sisältää toki myös ympäristönsä ja se on tihentymä globaaleissa materiaalivirroissa. Maakuntien vahvistuessa kaupunkikeskukset ovat alueensa talouden vetureita.

On arvioitu, että vuoteen 2040 mennessä 90% suomalaisista asuu kaupungissa tai kaupunkiympäristössä. Siis lähes koko väestöstä tulee kaupunkilaisia! Tämä on suuri kulttuurinen muutos, joka näkyy jo uuden kaupunkikulttuurin syntynä. Kaupungistuminen ei koske vain etelän suurimpia kaupunkeja, vaan maakuntakeskuksia läpi maan. Arvelen itse, että ennen kaikkea oppilaitosverkko ratkaisee sen, mihin uudet investoinnit ja kriittiset massat asemoituvat Suomen kartalla. Tampereella olemme ilman muuta kehityksen ytimessä.

Ekososiaalinen kaupunkivisio tarkoittaa yhtä aikaa sekä ekososiaalisten rakenteiden luomista että ekososiaalisen elämäntavan vahvistamista. Kyse on niin julkisesta arvon tuotannosta kuin paikallisesta yrittäjyydestäkin. Kyse on sekä yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä että uusista edistyksellisistä investoinneista ja työpaikoista. Kyse on uusista teknologisista mahdollisuuksista, mutta aina sosiaalinen edellä.

Nykypolitiikka on eräässä mielessä nurinkääntynyttä. Vaalit ovat eräänlainen viestintäkampanja, jonka onnistuminen avaa pääsyn paikoille, joihin sisältyy valtaa muuttaa asioita eri politiikkasektoreiksi lohkotuilla hallinnonaloilla. Vastakohta tällaiselle lähestymistavalle on ajatus siitä, että vaaleissa mitataan luottamusta, joka on hankittu konkreettisessa yhteiskunnallisessa ja yhteisöllisessä toiminnassa, joka sijoittuu arkielämän kokonaisvaltaiseen piiriin. Vaaleissa on mahdollista saada mandaatti osallistua hallinnon kehittämiseen toimialueittain.

Vasemmistolaisen politiikan tekemisen tavoitteena tulee olla politiikan kääntäminen takaisin jaloilleen. Poliittisen mandaatin tulee perustua yhteiskunnalliseen toimintaan, eikä mainontaan. Parlamentarismi on parhaimmillaan aktiivisesta kansalaisyhteiskunnasta nousevaa osallistumista hallinnollisille areenoille. Tämä tarkoittaa jalkatyötä!

Jos olet kiinnostunut paikallistalouden ja ekososiaalisen kaupungin kysymyksistä, niin ole yhteydessä ja/tai liity Tampereen vasemmistoon ja/tai Suomen donitsitalousverkostoon!

Kaikki ajatukset ja kommentit kampanjointiin ja paikallistoimintaan liittyen otetaan myös kiitollisena vastaan!

Muistiin itselle: maakuntavaalit ja liittovaalit tulevat alle vuoden päästä!

Linkit:

Tampereen Vasemmistoliitto: https://tampere.vas.fi/

Suomen donitsitalousverkosto: https://www.donitsitalous.fi/

Jukka Peltokoski, potretti
Kohti vuotta 2025!

Tutustu ajatuksiini!

Moro! Olen ehdolla Tampereen kaupunginvaltuustoon kevään 2021 kuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana.

Ajan vaaleissa vahvaa paikallistaloutta, kaupunkitilan yhteistämistä, avoimuutta ja osallisuutta sekä kaupungin ekologista siirtymää. Haluan tehdä uusia avauksia kaupunkipolitiikkaan.

Yhteinen Tampere!

Olen kirjoittanut auki ajatukseni Tampereen kehittämiseksi viiteen artikkeliin.

Artikkelit muodostavat ohjelman Tampereen kaupungin ja paikallistalouden kehittämiseksi.

Artikkelit löydät seuraavien linkkien takaa:

Otan mielelläni vastaan kommentteja ajatuksistani!

Tutustu profiiliini ja ota yhteyttä!

Tässä linkit, joiden kautta voit tutustua minuun ja olla yhteydessä:

Tässä linkit esittelyihini puolueen ja ammattiliiton sivuilla:

Ollaan yhteydessä!

Jukka Peltokoski

Jukka Peltokosken omakuva

Yhteinen Tampere! Manifesti kuntavaaleihin 2021

Kaupunki on kaupunkilaisten arkielämän tila. Kaupunki on etu- ja takapihamme, kotimme ja lähimetsämme, katumme ja terassimme. Kaupunki on paljon enemmän kuin kaupat. Kaupunki on yhteinen. Avaan tässä tekstissä ajatuksiani kuntavaaleihin 2021. Kirjoitan paikallistaloudesta, yhteisöllisyydestä ja ilmastokaupungista. Kirjoitan tulevaisuudesta.

Lähdetään tästä: Kaupunki on itsehallinnollinen yksikkö. Sen asukkailla on suuri valta järjestää asiansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaupungilla on oikeus kerätä veroja ja sillä on paljon omaisuutta. Niin verot kuin omaisuus ovat perimmiltään kaupunkilaisten yhteistä omistusta ja yhteistä varallisuutta.

Neljän vuoden välein kaupunkilaiset valitsevat keskuudestaan kaupunginvaltuuston, joka on kaupungin ylin päättävä elin. Kaupunginvaltuusto edustaa kaupunkilaisia ja on kaupunkilaisten poliittisen tahdon näyttämö. Se päättää, kuinka kaupunkilaisten yhteistä omistusta ja veroja käytetään.

Ei ole yhdentekevää keitä kaupunginvaltuustoon valitaan tekemään päätöksiä. Se, miten hyvää arkemme on, on paljolti kaupungin päätöksistä kiinni. Se, miten kaupunki käyttää verot ja hoitaa omaisuuttamme, on yhteisistä päätöksistä kiinni. Niin kaupunkitilan viihtyisyys kuin palvelujen sujuvuus tai sujumattomuuskin kertovat päätöksistä.  

Puitteemme arjessa ovat monin tavoin riippuvaisia kaupungin päätöksenteosta, ja vaikka kaupungin päätöksenteko on etäännytettyä kaupunkilaisen arjesta, se vaikuttaa suoraan arkeemme. 

Katseet kaupungin yllä

Vasemmistoliiton kuntavaaliteemat kevään 2021 vaaleissa liittyvät koulutukseen ja kasvatukseen, terveyteen ja hyvinvointiin, kestävyyteen ja ilmastotoimiin, työllisyyteen ja työntekijöihin sekä kulttuuriin ja liikuntaan. Kaikki nämä ovat läheisiä teemoja myös itselleni ja ne luovat hyvin kokonaiskuvaa siitä, miten vasemmisto kehittää kuntaa. 

Tässä tekstissä avaan omia ajatuksiani kuntavaaleihin. Tavoittelen näkökulmaa, joka on kiinni ihmisten arjessa, mutta silti hieman päivänpolitiikan yläpuolella, jotta myös uuden kuvittelulle synty tilaa. 

Avaan myöhemmissä teksteissäni lisää yksittäisiä vaaliteemojani ja niihin liittyviä konkreettisia aloitteita. Vaaliteemojani ovat paikallistalous, kaupunkitila, avoin ja osallistava hallinto sekä kaupungin ilmastotoimet. Tässä tekstissä tuon esiin erityisesti paikallistalouden teemaa, sillä se on avain myös muihin teemoihin. 

Käymme keväällä kuntavaalit, mutta puhun kaupungista, sillä kaupunki on erityinen paikka tehdä politiikkaa. On arvioitu, että 20 vuoden päästä 90% suomalaisista elää kaupungissa tai kaupungin lähiseudulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vain etelän kolmea suurta, vaan myös pitkälti toistakymmentä maakuntakaupunkia. Kaupungistunutkin Suomi on maakuntien ja alueiden maa.

Kaupunki on inhimillisen yhteiselon moniulotteinen tihentymä. Kaupunki on moninaisten tarpeiden kohtaamisen paikka, joka tarjoaa ihmisille rikasta sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista elämää. Juuri siksi kaupungissa voi kehittyä vahvaa paikallistaloutta ja uutta itsehallinnollisuutta. Ja kaupunki sisältää tietenkin myös ympäristönsä ja suhteensa luontoon.

Vahva paikallistalous!

Paikallistalous tarkoittaa, että palvelut ja tuotteet tuotetaan mahdollisimman pitkälle paikallisten toimijoiden voimin. Vahvassa paikallistaloudessa paikallistoimijoiden välillä on vilkasta taloudellista vaihtoa ja muuta yhteistyötä. 

Paikallistalous on: paikallista yrittäjyyttä, yhdistyselämää, osuuskuntia, itsensä työllistämistä, yhteisöllisyyttä, naapuriapua… Aivan olennaista on, miten kaupunki ohjaa elinkeinorakenteen muodostumista ja miten se tekee omat hankintansa. Paikallisten isojen instituutioiden ostot ovat monen paikallisen tuottajan leipä.

Vahvassa paikallistaloudessa raha pysyy kierrossa alueella, eikä sitä imuroida ulos yksityisinä voittoina pahimmillaan veroparasiittiyhtiöiden tileille. Kun raha kiertää kädestä käteen, se tuottaa vaurautta ja hyvinvointia monelle. Tämä voisi tarkoittaa jopa omaa omaa paikallisrahaa, joka sitoisi tehokkaasti rahankiertoa paikalliselle tasolle. 

Paikallistalous ei kuitenkaan tarkoita vain rahataloutta, vaan myös erilaisia yhteisöjä ja verkostoja, jotka tuottavat yhteistä hyvinvointia omasta aktiivisuudestaan käsin. Ilman kansalaisyhteiskunnan aktiiveja ja yhdistyksiä paikallistalous olisi monia palveluja ja yhteistyöverkostoja köyhempi. 

Vahvaan paikallistalouteen kuuluu myös vahva paikallinen kulttuurielämä ja tapahtumatuotanto, joka rakentaa paikallisidentiteettiä ja paikalliskulttuuria. Vain kulttuuritoimijat voivat tehdä paikallisuudesta elävää ja uutta luovaa. 

Vahva paikallistalous on mahdollinen vain vahvan kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurielämän puitteissa, mutta tarvitaan myös kaupunki, joka rakentaa paikallistaloutta päätöksillään.  Yhteisöjen ja yritysten elinvoima syntyy aktiivisten kansalaisten ja sosiaalisten verkostojen toiminnasta, mutta kaupunki voi vaikuttaa suuresti paikallistalouden kehitykseen ja kukoistukseen.  Tässä kaupungin hankinnoilla on esimerkiksi suuri merkitys. 

Tampereen kaupungin on luotava kokonaisvaltainen paikallistalouden strategia, jossa määritellään tavoitteet ja keinot paikallistalouden vahvistamiseksi. Lähtökohtana  ovat paikallisen talouden kulttuuriset ja taloudelliset voimavarat. Ensimmäinen askel strategian toimeenpanossa olisi nostaa paikallistalouden lippu ylös ja organisoida toimijoiden välisiä kohtaamisia ja verkostoitumista.

Kokonainen harppaus olisi resurssoida kansalaisyhteiskuntaa, kulttuurielämää sekä yrityksiä ja yrittäjiä paikallistalouden vahvistamiseksi. Kaupungilla paikallisena supertoimijana on tähän mahdollisuus.

Tulevaisuuden ilmastokaupunki!

Ilmastonmuutoksen eteneminen ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat kaksi aikamme suurinta ekologista uhkakuvaa, joihin kumpaankin kaupunki voi vaikuttaa toimillaan merkittävästi. Ilmastokaupungin ja monimuotoisen luontokaupungin rakentaminen voivat olla suurimpia ympäristötekoja koko elämässämme, jos vain onnistumme niissä.

Tampereen kaupungilla on vahva ilmastostrategia, eikä keinoista tai asiantuntemuksesta ole pulaa. Liian helposti strategiat jäävät kuitenkin vain paperille. Tahtotilan strategian läpiviemiseksi on tultava meiltä kaupunkilaisilta. On meidän tehtävämme valvoa, että kaupunki toteuttaa vahvoja ilmastotoimia.

Kaupungin päästöjen nollaamisen lisäksi kyse on turvallisen tilan rakentamisesta meille kaupunkilaisille ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin sään ääri-ilmiöihin sopeuduttaessa. Parhaimmillaan ratkaisut ovat sellaisia, jotka samalla lisäävät kaupungin ympäristöllistä monimuotoisuutta, kuten metsien, viheriöiden, puistojen ja istutusten suosiminen niin kaupungin mailla kuin kaupunkikuvassakin.

Lisäksi ilmastokaupungin ja luontokaupungin rakentaminen on mahdollisuus vihreälle työllisyyspolitiikalle. Vaikka sote-palvelut siirtyvät tulevaisuudessa maakunnalle, kunnan rooli työllisyyspalvelujen järjestäjänä on vain vahvistumassa. Siitä esimakua antaa juuri alkanut työllisyyden kuntakokeilu, jonka piirissä Tamperekin on.

Kaupunki tulee linjata vihreän työn uranuurtajaksi. Kaupungin työllisyyspalvelut on suunniteltava tukemaan ekologista siirtymää? Kaupungin itsensä on panostettava työllistäviin hankkeisiin, joissa edistetään ekologista jälleenrakennusta. Tällaisten asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä ilmastokaupunkia rakennettaessa.

Itsehallinnon tulevaisuus on yhteishallinto

Kunnan itsehallinnolla tarkoitetaan sitä, että kunnalla on oikeus päättää, miten se järjestää sille määrätyt tehtävät ja mitä muita tehtäviä se ottaa hoitaakseen. Kunta voi myös määrätä pitkälti omasta hallinto- ja johtamistavastaan.

Tarkkaan ottaen kunnan itsehallinto tarkoittaa tarkoittaa kuntalaisten itsehallintoa, tai ainakin sitä sen pitäisi tarkoittaa. Todellisuutta on, että hallinto elää omaa elämäänsä, jonka kärryillä valtuutetutkaan eivät aina pysy. Siksi hallintoa pitäisi avata yhä läpinäkyvämmäksi ja päätöksentekoa tulisi tuoda lähemmäksi ihmisten arkea. Keinoja tähän ovat esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin kehittäminen ja julkisuusperiaatteen soveltaminen kaupungin yhtiöiden päätöksentekoon.

Itsehallinnon tulisi tarkoittaa myös kaupungin työntekijöiden vahvempaa osallisuutta työpaikkansa arkeen. Tampereen kaupungin tehtäviä hoitaa lähes 15 000 työntekijää, mikä tekee kaupungista suurimman työnantajan koko Pirkanmaalla. On ensiarvoisen tärkeää, että kaupunki on hyvä työnantaja, joka ei palkitse lomautuksilla ja irtisanomisilla ja jolle työntekijöiden työhyvinvointi on ensiarvoista, kuten ammattiliittoni Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL peräänkuuluttaa kuntavaaliteemoissaan (https://www.jhl.fi/ajankohtaista/teemat/kuntaremontti-2021-2025/). 

Julkisena työnantajana kaupungin tulee näyttää tietä työpaikkademokratian kehittämisessä. Työntekijöillä on usein paras tieto siitä, miten heidän työtään pitäisi kehittää ja millaisia tarpeita kaupunkilaisilla on. Tämä on myös oleellista kaupungin ekologisen siirtymän kannalta. Julkisen puolen työntekijät ovat sen avaintyöntekijöitä siirtymän edellyttäessä vahvoja julkisia palveluja ja panostuksia ekologisen jälleenrakennuksen hankkeisiin.

Itsehallintoa on siis kehitettävä yhteishallinnoksi, johon kaupunkilaisilla ja kaupungin työntekijöillä on entistä enemmän osallistumisen mahdollisuuksia ja jossa kaupunkilaisten ja kaupungin työntekijöiden oma osaaminen otetaan suoraan mukaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kaupungin rakennustyöhön. 

Samalla kysymys on paikallistalouden kehittämisestä. Omaehtoinen päätöksenteko edellyttää omaa taloutta, joka ei ole täysin valtionbudjetin tai maailmanmarkkinoiden armoilla. Sellainen talous edellyttää myös omaa identiteettiä ja kulttuuria.

Tietenkään paikallisesti ei voida tehdä kaikkea, eikä kaikessa voida pärjätä kansainvälistä kilpailua vastaan, mutta sitä suuremmalla syyllä Tampereelle on syytä tehdä paikallistalouden strategia, joka kertoo, miten me rakennamme paikallista taloutta globaalissa maailmassa. 

Metropoli emme ole, kummoloiden ja harkimoiden hiekkalaatikoksi emme halua tulla, olkaamme siis reilusti paikallisia! Olkaamme sitä omista yhteisöllisistä voimavaroistamme käsin!

Se on mahdollista kun tehdään Tampereesta yhteinen jälleen!

Jukka Peltokoski

Paikallistalous kuntoon! Vaatimuksia vaaleihin, osa 1/4

Vahva Tampere syntyy vahvasta paikallistaloudesta. Vahva paikallistalous syntyy paikallisesta yrittäjyydestä, yhteisöllisyydestä ja kulttuurista. Kunta on paikallistalouden veturi, joka voi monin keinoin vaikuttaa paikallistalouden vahvistumiseen – samalla kun se on itse riippuvainen vahvasta paikallistaloudesta. Tässä kirjoituksessa esittelen paikallistalouden vaatimuksia Tampereen kuntapolitiikkaan.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen paikallistaloudesta? Varmasti paikalliset yritykset! Eloisa kirjo paikallisia yrityksiä tarkoittaa moninaisia saatavilla olevia palveluita ja tuotteita. Yritykset myös maksavat veroja ja työllistävät ihmisiä ja ylläpitävät siten paikallistalouden elinvoimaa. Paikallisen yrittäjyyden edistäminen kunnassa on tärkeää.

Kuitenkin yhtä tärkeää on myös laajentaa näkökulmaa paikallisiin yhdistyksiin ja erilaisin muihin yhteisöihin ja yhteistoiminnallisiin verkostoihin. Kaikki talous ei ole rahataloutta, vaan ihmisten toimeentulo ja hyvinvointi perustuvat paljon myös yhdessä tekemiselle ja yhdessä jaetuille resursseille. Hyvässä paikallistaloudessa vallitsee ystävyys, yhteistyö ja avunanto.

Vahvaa paikallistaloutta ei voi olla myöskään ilman vahvaa paikallista kulttuurielämää, joka tuottaa sivistystä ja henkistä hyvinvointia sekä paikallista identiteettiä ja luovuutta. Kulttuuritapahtumat ovat aina paitsi levon ja virkistyksen myös uutta luovien kohtaamisten tiloja. Paikallistalous on ihmisen mittaista taloutta, joka tuntuu iholla hyvänä arkena ja kokemuksellisena rikkautena.

Julkisilla hankinnoilla vipuvoimaa paikallistalouteen

Sipilän hallituksen tekemät leikkaukset kuntien valtionosuuksiin tuntuvat haitallisesti Tampereenkin taloudessa. Kunnat ovat riippuvaisia valtiosta ja laajemmin maailmantalouden tilasta, mutta silti ne voivat kohentaa talouttaan myös itsenäisesti vahvistamalla paikallistaloutta. Paikallistalous on siis mahdollisuus omavaraisuuden ja itsenäisyyden kasvattamiseen suhteessa valtioon ja ulkopuolisiin investointeihin. Vahva paikallistalous on vahvempi myös suhteessa maailmantalouden heittelyihin.

Kaupunki voi varsinkin hankinnoillaan vaikuttaa paljon paikallistalouden kehitykseen, sillä kaupunki on monen paikallisen yrityksen ja yhdistyksen asiakas. Välillisten vaikutusten kautta kaupungin liikkeelle laittamalla rahalla on vieläkin suurempi merkitys. Kaupungin kannattaa tehdä hankintojaan siten, että ne suuntautuvat mahdollisimman paljon paikallistalouden tuottajille.

Lue loppuun

Kaupunkitila yhteiseksi! Vaatimuksia vaaleihin, osa 2/4

Hyvä kaupunki on kaupunkilaisten yhteinen etupiha, joka mahdollistaa yhteisöllisyyden ja vapaan kaupunkilaiselämän. Kaupunkitila rakennuksineen, katuineen, toreineen ja luontoalueineen on arkielämämme tila ja elämämme keskeinen tapahtumapaikka, jolla on suuri vaikutus elämänlaatuumme. Tässä kirjoituksessa käsittelen ajatuksiani kaupunkitilan yhteistämisestä – sillä hyvä kaupunkitila mahdollistaa yhteisen tekemisen ja olemisen.

Liian helposti kaupunkitilaa kehitetään vain logistiikkakeskuksena, jonka tehtävä on mahdollistaa nopea liike kodista töihin ja töistä kaupan kautta kotiin. Liian helposti kaupunkitila supistuu vain liike-elämäksi ja koneistoksi, jolla tehdään rahaa. Ikään kuin rahalla voisi omistaa kaupungin, vaikka kaupungin omistavat kaupunkilaiset.

Hyvä kaupunkitila mitataan siinä, miten hyvin ihmiset viihtyvät kaupunkitilassa tilan itsensä vuoksi. Hyvä kaupunkitila tarjoaa mahdollisuuksia elää ja oleskella. Se tarjoaa paikkoja pelailla, urheilla ja hengailla vapaasti. Se mahdollistaa tapaamiset ja tapahtumat, jotka tuovat eloa kaduille ja kortteleihin. Viihtyisä kaupunki tuo kaupunkilaiset yhteen erilaisina, mutta saman kaupungin asukkeina.

Hyvä kaupunkitila on myös vihreä ja hengittävä. Se ei ole betoninen logistiikkakeskus, jossa jokainen neliö on varattu liiketoiminnan ja eriöasumisen tehokäyttöön, vaan ennemminkin elävä luontokaupunki ja eloisa pihamaa, jossa on myös sujuva liikkua paikasta toiseen. Hyvä kaupunkitila purkaa elämän kaupallisuutta.

Kaupungin viihtyisyys ja toimivuus ratkaistaan suuressa mittakaavassa hyvänä kaavoittamisena. Kuitenkin viihtyisän tilan luomisessa voi olla kyse niinkin pienistä asioita kuin penkeistä tai pöydistä puistoissa tai tapahtumista kaduilla- ja toreilla.

Erilaiset kaupunkiliikkeet ovat tuoneet esiin uusia haluja, jotka kohdistuvat elämän vapauteen ja mahdollisuuksiin kaupungissa. Liikkeet kertovat, että kaupungilta odotetaan enemmän kuin sitä, että kotoa pääsee töihin ja kauppaan. Kaupungilta halutaan mahdollisuuksia viettää aikaa ja osallistua tapahtumiin. Elää ekologisesti ja yhteisöllisesti. Moni haluaa myös olla tapahtumien järjestäjä itse.

Lue loppuun

Avoimuutta ja osallisuutta! Vaatimuksia vaaleihin, osa 3/4

Kaupunkilaiset ovat kaupungin omistajia! Kuitenkin moni tamperelainen tuntee itsensä kuin vieraaksi omalla maaperällään. Kaupungin päätöksenteko on etäistä ja päätösten valmistelu on vaikeasti hahmotettavaa. Kaupungilla kävellessä saattaa tuntua ennemminkin siltä, että kaupungin omistajia ovat firmat. Tässä kirjoituksessa keskustelen avoimuuden ja osallisuuden lisäämisestä Tampereella.

Kaupungin päätöksenteossa tulisi kuulua kaupungin todellisten omistajien, kaupunkilaisten ääni. Kaupunkilaisilla tulisi olla mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon tai ainakin seurata sitä helposti. Vaikka kaupunginvaltuuston kokoukset ovat avoimia, verhoutuu varsinkin päätösten valmistelu byrokratian pimentoihin. Tarvittaisiin päätöksenteon tekemistä avoimemmaksi ja kaupunkilaisten osallistamista päätöksentekoprosesseihin aina valmisteluvaiheista saakka.

Uusi tietoteknologia mahdollistaa päätöksenteon avaamisen uusilla tavoilla. Jo nykyään tampereen kaupungilla on käytössään sähköinen alusta osallistuvan budjetoinnin välineenä. Vaikka sähkö ei ratkaisekaan demokratian rakenteellisia haasteita, on yhteiskunnan digitalisoituessa vain realismia kehittää myös sähköistä demokratiaa.

Vieraantuneisuuden kokemus liittyy tietysti myös työttömyyteen, rahattomuuteen ja julkisten palvelujen vajavaisuuteen. Prekaarius tuottaa ihmisille kokemusta osattomuudesta omistajuuden sijaan. Kaupunki lupaa kaikille hyvää, mutta jakaa tosiasiassa ihmisiä eri luokkiin varallisuuden, kyvykkyyden ja vaikkapa asuinalueen mukaan. 

Siksi kaupunkilaisten omistajuutta kaupunkiin on kehitettävä paitsi kaupunkidemokratian myös sosiaalisen osallisuuden keinoin. Usein katseet kääntyvät sosiaalipalveluihin, mutta kyse on laajemmin yhteisötalouden vahvistamisesta esimerkiksi osuuskuntia perustamalla, kuten myös asuinalueiden tavavertaisuudesta. Keskustan kiiltäessä uutuuttaan, on aika kääntää katseet lähiöiden kehittämiseen.

Lue loppuun

Ekologinen siirtymä vauhtiin! Vaatimuksia vaaleihin, osa 4/4

Tampereen kaupungista on rakennettava ilmastokaupunki ja luontokaupunki. Tavoitteena on oltava hiilinegatiivinen kaupunki, joka sitoo hiiltä ilmasta. Tampereelle onkin vahva ilmastostrategia, joka liittyy liikenteeseen, ekotehokaaseen rakentamiseen, jätehuoltoon ja kaupungin käyttämiin energiamuotoihin. Kaupungin monimuotoisuuden ohjelma on valmistumassa syksyksi. Tässä kirjoituksessa esitän ajatuksiani siitä, miten Tampereella edistetään ekologista siirtymää.

Ainakaan osaamisesta Tampereen ekologinen siirtymä ei ole kiinni! Tampereen kaupungilla on osaavaa henkilöstöä kestävän kehityksen sekä ilmasto- ja ympäristöpolitiikan yksikössä ja kaupunki tekee tiivistä yhteistyötä Tampereen yliopiston kanssa. Ensimmäisenä kuntana Suomessa Tampere on kehittämässä ilmastobudjetointia, mikä on pioneerityötä Suomessa!

Kaupungin monimuotoisuuden ohjelman tavoitteet on kirjattu viime vuonna ja ohjelma valmistuu ensi syksynä. Vielä tänä keväänä ohjelman pitäisi tulla avoimesti kommentoitavaksi. Tampere on siis hyvällä tiellä!

Toinen juttu on sitten toteutus. Liian helposti paperit jäävät vain papereiksi. Tarvitaan myös poliittista tahtotilaa ja painetta – ja varmasti vielä myös uusia ideoitakin. On meidän kaupunkilaisten, ympäristöjärjestöt mukaan lukien, ja luottamustoimissa toimivien tehtävä pitää yllä tahtotilaa kaupungin ilmastotoimien edistämiseksi ja syöttää kaupungille yhä uusia aloitteita tarvittaviksi toimenpiteiksi. Samalla pidämme huolta siitä, että Tampereesta kehittyy tulevaisuuden kaupunki, joka kulkee uuden talouden eturintamassa.

Lue loppuun

Ehdolla kuntavaaleissa 2021 | Tampere

Olen ehdolla ensi kevään kuntavaaleissa Tampereella vasemmistoliiton listalla. Vaaliteemani liittyvät paikallistalouteen. Vaalit käydään huhtikuussa ja niissä valitaan Tampereelle uusi kaupunginvaltuusto.

Lähdin ehdolle tosissani! Kuntapolitiikkaa pidetään joskus toissijaisena suhteessa valtakunnan politiikkaan – tai kansalaisaktivismiin – mutta minulle kunta on paikallistalouden yksikkö, jolla on suuri vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Kunta on paikallistalouden veturi.

Lisäksi Tampere on kaupunki, joten kyse on oikeastaan kaupunkipolitiikasta! Yhä useampi suomalainen on kaupunkilainen, ja elämä kaupungeissa ja kaupunkien ympäristöissä on vahvasti tulevaisuuttamme.

Minulla on vaaleissa neljä pääteemaa, jotka kaikki kietoutuvat paikallistalouden kehittämiseen. Ajattelen, että meidän on kehitettävä Tampereesta lähialueineen vahvasti omaleimainen paikallistalous, jotta se voi kukoistaa sekä sosiaalisesti että ekologisesti.

Julkistan myöhemmin manifestini ja kaupunkipoliittiset vaatimukseni, mutta iskulauseina teemani ovat:

  1. Paikallistalous kuntoon!
  2. Kaupunkitila yhteiseksi!
  3. Avoimuutta ja osallisuutta!
  4. Ekologinen siirtymä vauhtiin!

Hyvällä poliittisella mielikuvituksella iskulauseet rimmaavatkin!

Vaaleissa sekä ehdokkaan että äänestäjien kannattaa muistaa, että jaossa ovat valtuustopaikkojen lisäksi varavaltuutettujen paikat ja lautakuntapaikat.

Lisäksi vaalit ovat tilaisuus vaikuttaa politiikan asiasisältöihin ja organisoida ihmisiä yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan. Vasemmistolaisessa perinteessä tätä on pidetty joskus jopa ensisijaisena. Meidän on myös itse järjestäydyttävä ja rakennettava taloudellisia organisaatioita.

Kunnalla ja sen yhtiöillä on suuri valta siihen, millaiseksi paikallistalous muotoutuu.

Manifestia ja vaatimuksia rakennellessa päivitän ajatuksiani ja tekemisiäni Instassa, Facebookissa, Twitterissä ja Linkedinissa. Facebookissa myös henkilökohtainen profiilini on julkinen.

Ole rohkeasti yhteydessä, jos haluat jutella kanssani!

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

Jukka Peltokoski naamakuva

Perustulo mahdollistaisi ekososiaalisen Euroopan

Koronakriisi osoitti sosiaaliturvajärjestelmien puutteet. Eurooppalainen perustulo voisi olla käyttöönottovaiheessa suhteellisen maltillinen summa.

Koronakriisi on nostanut perustulokeskustelun jälleen pintaan eri puolilla Eurooppaa.

Kriisi osoitti konkreettisella tavalla nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien puutteet tilanteessa, jossa suuri määrä ihmisiä menettää yllättäen toimeentulonsa. Vaikka EU:n jäsenmaissa sosiaaliturva hoidetaan kansallisella tasolla, perustulo olisi toteutettavissa myös koko unionin laajuisena.

Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikriisin myötä olemme siirtymässä erilaisten poikkeustilojen leimaamaan aikakauteen. Näissä oloissa ihmisten toimeentulo on taattava entistä aukottomammin ja suoraviivaisemmin.

Koronakriisin aikana useat maat ovatkin ottaneet käyttöön perustuloa muistuttavia tulonsiirtoja. Näiden vakiintuminen osaksi sosiaaliturvajärjestelmiä antaa viitteitä mahdollisesta sosiaalipolitiikan paradigmanmuutoksesta.

Perustulo olisi aimo harppaus EU:n sosiaalisen ulottuvuuden toteuttamisessa. Juuri tämän pilarin vajavaisuus horjuttaa EU:n legitimiteettiä, sillä ihmiset eivät koe arjessaan EU:n tuottavan taloudellista hyötyä ja turvaa. Ekologisiin veroihin ja talouspoliittiseen ohjaukseen liitettynä perustulo mahdollistaisi sosiaalisen ulottuvuuden kytkemisen osaksi EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa.

Perustulo tukisi ekologisen siirtymän toteuttamista sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Eurooppalainen perustulo voisi olla ainakin käyttöönottovaiheessa suhteellisen maltillinen summa. Jo pienikin automatisoitu tulo toisi ihmisille taloudellista turvaa. Samalla kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä voitaisiin kehittää perustulon suuntaisesti niiden ominaispiirteet huomioiden.

Eurooppalaisen perustulon tasoa varioimalla voitaisiin vastata ripeästi talouden suhdannevaihteluihin esimerkiksi nostamalla tilapäisesti perustulon tasoa silloin, kun sisämarkkinoille tarvitaan lisää kulutuskysyntää.

Rahoitusmalleja perustulolle on useita.

Me kannatamme perustulon järjestämistä sosiaalisena osinkona, joka rahoitettaisiin erilaisten yhteisten resurssien käyttöön suunnatuilla veroilla tai maksuilla. Nämä voisivat kohdistua esimerkiksi luonnonvarojen käyttöön, ympäristöhaittaan, omistukseen, ekologisesti kestämättömään kulutukseen ja immateriaalioikeuksiin.

Myös suoralla keskuspankkirahoituksella voisi olla paikkansa erityisesti talouden suhdannevaihtelujen tasaamisessa. Näin toteutettuna perustulo mahdollistaisi ihmisten ja luonnon hyvinvointiin aidosti panostavan ekososiaalisen Euroopan.

Käynnissä on EU-maiden yhteinen kansalaisaloite perustulon toteuttamiseksi. Jokaisen parempaa sosiaaliturvaa kannattavan suomalaisen kannattaa allekirjoittaa aloite.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 16.12.2020

Jukka Peltokoski
tietokirjailija ja koulutustuottaja, Tampere

Johanna Perkiö
tutkija, Helsinki

Ps. Tässä tekstissä Johanna Perkiön kanssa ehdottamamme eurooppalainen perustulo poikkeaa viittaamastamme EU-kansalaisaloitteen ajamasta perustulosta sikäli, että meidän ehdottamamme ”aito” eurooppalainen perustulo tulisi kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien päälle. EU-aloitteessa sen sijaan ajetaan kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien muuttamista ja yhtenäistämistä perustulon suuntaan. Sosiaalinen osinko olisi mielestämme kuitenkin uusi yhteiskunnallinen instituutio, joka tulisi rakentaa sosiaaliturvajärjestelmän lisäksi.

Kansalaisaloitteen EU-perustuloksi voit allekirjoittaa täällä: https://perustuloaloite.eu/.

Pitäisikö teollisuus osuuskunnallistaa?

UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen on kohauttanut kommentoimalla, että Kaipolan paperitehdasta Jämsässä ei ole enää kannattavaa pyörittää. Ehkä olisi, jos tehdas pyörisi osuuskuntana!

Kaipolan paperitehdas. Lähde: Wikipedia

UPM-Kymmenen ilmoitus tehtaan alasajosta on uusin käänne suomalaisen teollisuuden kohtalossa globaalisti toimivien yritysten pelinappulana. Samalla alasajo on toimitusjohtaja Pesosen mediapeliä, sillä ilmoitusta siivitti tämän ”avoin kirje” suomalaisille päättäjille.

Pesosen kirjelmöinti on tuttua eliittiportaan huttua, jonka mukaan Suomi on mahdoton toimintaympäristö globaaleille yrityksille, koska täällä verotetaan, energia maksaa ja työvoima on järjestäytynyttä. Suomalainen paperiteollisuus joutunut kuuntelemaan samat selittelyt jo monta kertaa.

2000-luvulla on lakkautettu parisenkymmentä paperi- ja sellutehdasta. Voikkaa, Summa, Kajaani, Jyväskylä, Myllykoski, Kemijärvi, Valkeakoski, Kaskinen, Pori… Jokainen on ollut tragedia paikkakunnalleen ja työntekijöilleen, joiden toimeentulo on vuosikymmeniä rakentunut tehtaan ympärille.

Uutiseen törmätessään lukija ei välttämättä pysähdy ajattelemaan, millainen pakko tehtaanjohtoa ajaa kun se puhuu tehtaan lakkauttamisesta. Lukija ehkä ajattelee, että tilanne on valitettava, mutta minkä sille mahtaa, jos tehdas ei ole enää kannattava, sehän on silloin tappiollinen. Lukija saattaa samastaa tilanteen jopa konkurssiin.

Kuitenkaan kyse ei ole yleensä konkurssista, tappioista tai edes kannattamattomuudesta. Yleensä tehdas ei ole ajautunut maksukyvyttömäksi velkojiensa edessä, eikä se tee tappiota, eikä edes tehtaan myynnissä ole mitään vikaa.

Tehdas voi myydä hyvin ja saada mainiosti maksettua työvoima- ja raaka-ainekustannuksensa ja tehdä jopa voittoa, mutta silti omistajat eivät ole siihen tyytyväisiä. Miksi?

Vaikka asia esitetään siten, että kyse on tehtaan kannattamattomuudesta, niin kyse on itse asiassa kannattavan ja voitollisen toiminnan välisestä erosta. Tehdas voi olla kannattava olematta silti riittävän voitokas eli tuottava. Siis pääomasijoittajilleen.

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että tehdas ei tee riittävästi rahaa omistajilleen.

Tehdas voi olla kannattava ja jopa tuottaa riittävästi voittoa turvatakseen tulevaisuuden investointinsa olematta kuitenkaan riittävän tuottava omistajiensa rahanahneuden edessä.

Näin näyttäisi olevan myös viimeisimmän lakkautettavan tehtaan tapauksessa. Kapitalisti, sallittakoon tämä vanha konstailematon sana, siirtää tuotannon toisaalle, jotta saisi itselleen vielä paremmat voitot.

Vaihtoehto olisi kuitenkin olemassa.

Valtio voisi omistaa tuotantoa ja keskittyä sen (ekologiseen) uudistamiseen ja verotulojensa turvaamiseen vetämättä välistä voittoja omien tiliensä lihottamiseksi. Jatkuvuus ehkäisisi turvattomuuden ja sosiaalisen pahoinvoinnin kasvua.

Toisaalta työntekijät itse voisivat omistaa tehtaan osuuskuntana ja pyörittää sitä kannattavasti ilman ulkopuolisten omistajien elättämistä tehtaan siivellä. Kun tehdas säästyisi omistajien ruokkimiseen menevistä kuluista, rahaa vapautuisi työntekijöiden palkkoihin, työolosuhteiden parantamiseen ja teknologisiin investointeihin.

Utopiaako? On totta, että työntekijät eivät voi koskaa säästää niin paljoa rahaa, että he voisivat ostaa tehtaat ja muut tuotantolaitokset itselleen. Heidän perustamansa osuuskuntakaan tuskin saisi sellaisenaan pankista riittävästi lainaa tehtaan ostamiseen.

Ajatuksen taakse tarvittaisiin poliittista tahtoa ja työntekijäomistuksen kasvattamiseen tähtääviä (EU?)rahastoja sekä valtion tukemia osto-ohjelmia. Aloite osuuskunnan perustamiseen tulisi ehkä lähteä ammattiosastolta ja sillä tulisi olla paikallisyhteisön tuki. Mahdollisesti osuuskunta pitäisi perustaa ammattiosaston, kunnan, valtion ja muiden sidosryhmien välisenä solidaarisuusosuuskuntana.

Ei ajatus kuitenkaan muuten ole sen utopistisempi.

Argentiinassa työntekijät ottivat menestyksellisesti haltuunsa useita tehtaita ja muita yrityksiä kun maa ajautui talouskriisiin vuosituhannen alussa.

Italiassa on voimassa niin sanottu Marcora-laki, joka mahdollistaa työntekijöiden tuetut osto-ohjelmat tilanteessa, jossa kannattava yritys ollaan lakkauttamassa. Suomessa kansanedustaja Anna Kontula on jättänyt toimenpidealoitteen vastaavanlaisen lain säätämiseksi myös Suomeen.

Tehtaiden osuuskunnallistaminen voisi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto puolustettaessa työtä ja tuotantoa globaalin eliitin mielivaltaa vastaan.

Osuuskuntatehdas alkaa kuulostaa nopeasti varsin realistiselta utopialta. Utopiaa tänään, totta jo huomenna?

Jukka Peltokoski

Lähteet:

Asiantuntijat: Nämä UPM:n Pesosen väitteet Kaipolan tehtaan sulkemisesta eivät pidä paikkaansa, Ilta-Sanomat 27.8.2020, https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006615784.html

UPM:n Jussi Pesonen syyttää Kaipolan kohtalosta ay-liikettä ja verotusta: ”Ulkoisten kustannusten osuus ja verorasitus on käynyt Suomessa ylivoimaiseksi”, Talouselämä 27.8.2020, https://www.talouselama.fi/uutiset/upmn-jussi-pesonen-syyttaa-kaipolan-kohtalosta-ay-liiketta-ja-verotusta-ulkoisten-kustannusten-osuus-ja-verorasitus-on-kaynyt-suomessa-ylivoimaiseksi/cd6830ca-051b-4e52-92b2-227aa4d4bac3

Jaana Pirkkalainen: Italian sosiaaliset osuuskunnat – esimerkki julkisten palvelujen yhteistuotannosta, KSL-opintokeskus 2016, https://www.ksl.fi/materiaaleja/julkaisut/italian-sosiaaliset-osuuskunnat/

Osuuskunnat työn ja tuotannon tiloina – työllistävistä osuuskunnista radikaaliin osuuskuntaliikkeeseen. Peruste-verkkolehti 12.5.2017, https://perustelehti.fi/osuuskunnat-tyon-ja-tuotannon-tiloina-tyollistavista-osuuskunnista-radikaaliin-osuuskuntaliikkeeseen/

Anna Kontula: Toimenpidealoite lain säätämiseksi työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta yritykseen. Toimenpidealoite TPA 7/2018 vp, https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Documents/TPA_7+2018.pdf

Kaipolan paperitehdas. Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaipolan_paperitehdas