”Itsensä työnantaja”

Osuuskunnassa työllistyminen kiinnostaa monia. Usein ajatuksena on, että osuuskunnassa on mahdollista työllistyä “joustavasti”. Pahimmillaan tämä voi johtaa pakotettuun yrittäjämääritelmään. Oikein järjestettynä osuuskunnassa työllistytään työsuhteessa.

Osuuskuntaa, joka tuottaa jäsenilleen työllisyyspalvelua kutsutaan työosuuskunnaksi. Työosuuskunnassa työllistyminen sekä on että ei ole “joustavaa”. Se sisältää “joustavuutta” mutta myös velvoitteita.

Osuuskunnan on nimittäin täytettävä työnantajavelvoitteet. Ensisijaisesti tästä on vastuussa osuuskunnan hallitus mutta loppukädessä koko osuuskunnan jäsenistö.

Työosuuskunnassa työllistymisen joustavuus on sikäli totta, että pätkä- ja keikkaluontoista työtä on mahdollista tehdä tehokkaasti työosuuskunnassa. Työtilaisuuksien löytyminen tehostuu kun toimintaa pyöritetään yhdessä ja jokainen levittää sanaa verkostoihinsa ja pitää korvat auki.

Työsuhteinen työ tarkoittaa, että työ tapahtuu palkkatyösuhteessa osuuskuntaan. Prekariaatin osuuskunnissa työllistyminen perustuu yleensä määräaikaisiin työsuhteisin tai puitetyösopimuksiin, joissa työsuhde solmitaan pätkäkohtaisella työmääräyksellä.

Työsuhteisen työn hallinnointi vaatii osuuskunnalta tiettyä byrokraattisuutta, mistä lisää jäljempänä. Positiivisena puolena on, että osuuskunnassa työllistyvät eivät toimi yrittäjinä, vaan he ovat palkansaajia, vaikkakin ehkä pätkätyöläisiä. Pääasialliselta statukseltaan he voivat olla työttömiä työnhakijoita.

Työttömänä työnhakijana sinulla on oikeus palkansaajan työttömyysturvaan, kuten soviteltuun päivärahaan ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan kerryttämiseen.

Ellei osuuskunta täytä työnantaja-asemaa ja siihen liittyviä velvoitteita, voidaan työtön työnhakija katsoa omassa työssään työllistyväksi (mahdollisesti sivutoimiseksi) yrittäjäksi.

Sivutoimisuutta yrittäjän kohdalla arvioidaan sen mukaan, miten paljon aikaa yritystoiminta vie arjessa. Jos henkilö on poissa työmarkkinoiden käytettävistä, ja hän hankkii toimeentuloa jotenkin muuten kuin työsuhteisesti työnantajan lukuun, hän on lain nykytulkinnan mukaan yrittäjä. Jos yritystoiminta siis on niin aikaa vievää, että se on este kokoaikaisten työsuhteiden hakemiseksi ja vastaanottamiseksi, niin yrittäjyys ei voi olla sivutoimista.

Itsensä työllistäjä vai itsensä työnantaja?

Julkisuudessa levinnyt keskustelu “itsensä työllistämisestä osuuskunnassa” on johtanut joihinkin työsuhteista työllistymistä koskeviin väärin tulkintoihin. Puhetapaan liittyy ajatus siitä, että “osuuskunnan kautta laskutetaan”.

Osuuskunta on kuitenkin ennemminkin kollektiivinen työnantaja, jota johdetaan jäsendemokraattisesti. Osuuskunta on demokraattinen yritys, mutta on eroa sillä pidetäänkö osuuskuntaa itsensä työllistymisen vai työsuhteisen työn alustana. Työsuhteinen työ edellyttää, että osuuskunnassa työllistymiseen liittyvät työnantajavelvoitteet järjestetään kollektiivisesti. Itsensä työllistämisen mentaliteetti johtaa helposti käytäntöihin, jotka tekevät osuuskunnasta pelkän laskutuskanavan.

Osuuskunta on siis oikeastaan itsensä työnantajaksi ryhtymistä. Itsensä työllistäjä työllistyy omassa työssään ja myy osaamistaan suoraan markkinoille. Työsuhteisessa työssä sen sijaan työllistytään työnantajan lukuun ja myydään työnantajalle työvoimaa. Työnantaja myy työn ja tuotteet. Työsuhde on olemassa työnantajan ja työntekijän välillä kun taas itsensä työllistämisessä puhutaan ennemminkin toimeksiannoista.

Työnantajuuteen liittyvien velvoitteiden täyttäminen ei voi koskaan olla täysin “joustavaa”. Osuuskunnan hallinto voidaan järjestää jäsendemokraattisesti ja tehokkaasti, mutta määrätyiltä muodoilta ja muodollisuuksilta ei voida välttyä.

Tehokas hallinto edellyttää osuuskunnan jäseniltä aktiivisuutta osuuskunnan työnantaja-asemasta huolehtimisessa, mutta kollektiivisen organisoinnin hyötynä on luovuuden ja asiantuntijuuden kehittyminen. Yhdessä tekeminen nopeuttaa oppimista, tehostaa tekemistä ja säilyttää inhimillisen nautinnon.

Työnantajavelvoitteet ovat samat kaikilla

Demokraattisena yrityksenä työosuuskuntaa pyöritetään yhdessä muiden osuuskunnan jäsenten kanssa. Tämä edellyttää yhteisiä kokouksia ja työpalavereita. Osuuskunta on velvoitettu pitämään vähintään yhden koko jäsenistön yleiskokouksen vuosittain, mutta yleiskokouksia ja työpalavereita voi olla niin usein kuin halutaan.

Työnantajana osuuskuntaa velvoittavat kaikki samat lakisääteiset velvoitteet kuin mitä tahansa työnantajaa. Osuuskuntatyönantajaa koskevia “joustoja” ei ole.

Työosuuskunnan muodolliset velvoitteet voidaan tiivistää seuraavasti:

  • osuuskunta on kirjautunut verottajan rekistereihin
  • osuuskunnalla on lakisääteiset vakuutukset
  • osuuskunta huolehtii direktio-oikeuden toteutumisesta (työnjohto ja valvonta)
  • työstä solmitaan työsopimus

Työnantajavelvoitteista huolehtiminen ei ole vaikeaa, mutta mikäli osuuskunnan perustajalla ei ole aiemmasta kokemusta asiasta, se vaatii pitkäjänteistä opettelua. Usein osuuskunnan perustamisesta kiinnostuvat henkilöt, joilla ei kaupallisen alan koulutusta. Kokemus on silloin hankittava tekemällä ja kompuroimalla.

Verottajan rekistereihin (työnantajarekisteri, alv-velvollisen rekisteri, ennakkoperintärekisteri sekä vakuutusmaksuverovelvollisen rekisteri) on helppoa kirjautua osuuskuntaa perustettaessa. Toimitus ei vaadi muuta kuin rastien laittamista perustamisilmoituksen valmiisiin kohtiin.

Tarvittavat vakuutukset saa puolestaan vakuutusyhtiöstä kävelemällä sisälle ja kysymällä. Esimerkiksi keskinäiset vakuutusyhtiöt palvelevat mielellään työosuuskuntia. Vakuutusyhtiölle kuvaillaan osuuskunnan toimintaa sekä arvioidaan tulevan vuoden liikevaihtoa. Vakuutuksen taso ja hinta määräytyvät arvion perusteella. Toiminnan kehittyessä vakuutuksen tasoa ja hintaa voidaan muuttaa joustavasti.

Vakuutusten lisäksi osuuskunnalla tulisi olla työterveydenhuoltosopimus jonkin alan palveluntarjoajan kanssa. Minimisopimuksen hinta on huokea ja sitä voi kysyä vaikkapa työterveydenhuoltoa järjestävästä kunnallisesta firmasta.

Työnantajan direktio-oikeuden järjestäminen vaatii jo hivenen enemmän työstämistä. Osuuskunnan on pyydettäessä kyettävä todistamaan, että se johtaa ja valvoo osuuskunnassa tapahtuvaa työtä. Käänteisesti direktio-oikeus tarkoittaa, ettei osuuskunnan työntekijän tule markkinoida omaa osaamistaan työnantajan ohi, eikä tämän tule solmia itsenäisesti toimeksiantoja asiakkaiden kanssa.

Osuuskunnan ja työntekijän on kyettävä todistamaan vaadittaessa, että töistä on solmittu työsopimus. Suullinenkin sopimus on lain mukaan pätevä, mutta kirjallisesti tai sähköisesti solmittu sopimus on aina vahvempi tosite.

Osuuskunnalla on työnantajana myös lakisääteinen velvoite ylläpitää työaikakirjanpitoa. Kirjanpitoon merkitään kaikki osuuskunnassa tehdyt työtunnit. Mallia voi hakea internetistä löytyvistä kaavakkeista. Sähköisenä aikana kirjanpito voidaan perustaa osuuskunnan intraan. Kirjanpidon on vastattava työttömän työnhakijan työvoimaviranomaisille antamia selvityksiä osuuskunnalle tehdyistä töistä.

Työnantaja-asema haltuun

Jos työosuuskunta laiminlyö työnantajavelvoitteensa niin osuuskunta voidaan viranomaisten toimesta katsoa laskutuspalveluksi, joka vain mahdollistaa yrittäjäjäsentensä työllistymisen omassa työssään. Avoimet toiminta- ja hallintomallit sekä kaiken tiedon läpinäkyvyys on luovan ja tehokkaan yritystoiminnan nykyaikaa, mutta vastuut on pidettävä selkeinä. Osuuskunnan hallinnon hyvästä ja asianmukaisesta järjestämisestä vastaa osuuskunnan hallitus.

Työsuhteen olemassaolo tarkoittaa, ettei työntekijän tekemä työ tapahdu itsenäisesti ja omiin nimiin, vaan osuuskunnan valvonnan alaisena ja osuuskunnan lukuun tehtynä työnä. Tosiasia on kuitenkin sekin, että moni asiantuntijatyö, luova työ ja palvelualan työ vaatii tehokkaasti suoriutuvalta työntekijältä suurta itsenäisyyttä ja henkilökohtaista vastuullisuutta. Työn valvonta ei voi perustua kellokorttiin, kyttäykseen ja komenteluun. Uudesta työntekijästä puhutaan monesti eräänlaisena yrittäjätyöntekijänä. Uuden työn piirteet tulevat esiin työosuuskunnissa siinä missä työelämässä yleensäkin.

Työn johdon ja valvonnan on mukauduttava uuden ajan työelämävaatimuksiin. Demokraattisena yrityksenä ja työpaikkana osuuskunta on lupaava yritysmuoto työsuhteen uudelleen järjestämiselle monialaisilla ja verkostomaisesti toimivilla markkinoilla. Työntekijältä voidaan perustellusti odottaa osuuskunnan markkinointia ja asiakaskontaktien luomista.

Koska työprosesseja ei voida aina valvoa neljän seinän sisällä, voi työntekijällä olla raportointivelvollisuus työn edistymisestä. Valvonta siirtyy lopputuotteen arviointiin ja hyväksyntään.

Työnantaja-aseman haltuunottoon liittyvä kollektiivinen vastuu kannattaa ottaa vakavasti, sillä osuuskunnan nimissä tehty työ tapahtuu osuuskunnan vastuulla. Jos asiakas valittaa jostain, niin vastuun kantaa osuuskunta.

Ensisijaisesti katsotaan onko hallitus ollut tehtäviensä tasalla. Hallituksen tai hallituksen nimittämän tahon on kannettava kokonaisvastuuta toiminnasta. Mitä läpinäkyvämpää ja avoimempaa toiminta on sisäisesti sitä paremmin koko jäsenistöllä on ajantasainen tieto siitä, mitä osuuskunnassa tapahtuu.

Lue myös “Satasen keikka” – Osuuskunnassa työllistyminen II

Kuva: Ylmrworkshop, https://www.flickr.com/photos/9417211@N06/9265756525

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.