Pirkanmaan Osuuskauppa on lanseerannut kevään osuuskauppavaaleihin #paikallistoive-nimisen kampanjan. Siinä ehdokkaita haastetaan esittämään ideoita osuuskaupan hyväntekeväisyyskohteista. Osuuskauppa tukee esimerkiksi nuorten urheiluseuroja. Mikä minun paikallistoiveeni on?

Lyhyesti sanottuna minä toivoisin, että Pirkanmaan Osuuskauppa tukisi enemmän pirkanmaalaisia pienosuuskuntia.

Tuki voisi olla monenlaista. Osuuskauppa voisi jakaa projektirahoja osuuskuntien kehittämistyöhön ja se voisi suunnata aktiivisesti ostoja pirkanmaalaisille osuuskunnille.

Osuuskauppa voisi järjestää pienosuuskuntapäiviä, joilla pirkanmaalainen osuuskuntaväki pääsisi esille tuotteineen ja palveluineen.

Osuuskauppa voisi kehittää verkkokauppaansa pienosuuskuntia ja esimerkiksi suoramyyntiä harjoittavia lähialueen ruoantuottajia hyödyttäväksi alustaksi.

Periaatteessa osuuskauppa voisi jopa kehittää uusosuskuntien luototusta yhdessä S-pankin kanssa.

Ja niin edelleen.

Osuuskaupan nykyisellään harjoittama hyväntekeväisyys on tärkeää. Se noudattaa kansainvälisen osuuskuntaliikkeen seitsemättä periaatetta osuuskuntien yhteiskuntavastuusta.

Kiinnittäisin kuitenkin huomiota myös osuuskuntaliikkeen kuudenteen periaatteeseen, joka koskee osuuskuntien välisen yhteistyön kehittämistä (cooperation between co-operatives).

Kuudes periaate on luotu, jotta osuuskunnat voisivat menestyä ja kasvaa yhdessä. Osuustoiminnan voima on yhteistoiminnassa, kooperaatiossa.

Osuuskuntien välisen yhteistyön kehittäminen olisi ”win-win”. Nykyisten osuuskauppojen kokoiset kuluttajaosuuskunnat ovat hyviä omalla sarallaan massatarpeiden palvelijoina. Ne ovat aina olleet eturintamassa kehittämässä uusimpia palvelumuotoja, esimerkkinä tästä 50-luvulla lanseeratut itsepalvelumarketit ja tänään vauhdilla kehittyvä verkkokauppa.

Toisaalta osuuskaupat ovat muuttuneet ”business as usualiksi”. Ne eivät vastaa kovin hyvin yhteisöllisiin tai vaihtoehtoisiin tarpeisiin, vaikka yhteisöllisyys ja vaihtoehtoisuus on ollut osuuskuntaliikkeen lähtökohtia.

Isot kaupat eivät aina ole myöskään notkeita toimimaan uudessa verkostotaloudessa, joka kehittyy tänään perinteisten markkinoiden rinnalle verkkoteknologioiden läpäistessä kaiken yhteiskunnallisen tuotannon. Verkostotalouden luovimmat toimijat ovat usein erilaisia itsensä työllistäjiä ja pienyrityksiä.

Olemme hieman nurinkurisessa tilanteessa. Yhtäältä meillä on isoja ja rahakkaita osuuskuntia, jotka ovat mukautuneet valtavirtaiseen talouteen. Toisaalta meillä on pieniä ja köyhiä uusosuuskuntia, joilla olisi ideoita ja avauksia uuden talouden kehittämiseksi – mutta ei rahaa.

Uusien ja vanhojen, isojen ja pienten, osuuskuntien välisen yhteistyön kehittämisen perään on kysytty myös kansainvälisesti. Uuden osuuskuntaliikkeen aktiivit yhdysvalloissa ovat käyneet keskustelua siitä, pitäisikö uuden osuuskuntaliikkeen lähestyä rahoitustarpeissaan vanhaa osuuskuntaliikettä.

Ajattelen, että juuri näin pitäisi tehdä.

Tehdään Pirkanmaasta osuuskuntamaakunta! Osuuskauppa voisi olla sen veturi!

Ps. Tiesitkö muuten, että kansainvälinen osuustoimintaorganisaatio International Cooperative Alliance ICA valitsi vuonna 1925 sateenkaarilipun edustamaan osuuskuntaliikettä. Sieltä se S-ryhmän Rainbow-brändikin tulee.