Pitäisikö teollisuus osuuskunnallistaa?

UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen on kohauttanut kommentoimalla, että Kaipolan paperitehdasta Jämsässä ei ole enää kannattavaa pyörittää. Ehkä olisi, jos tehdas pyörisi osuuskuntana!

Kaipolan paperitehdas. Lähde: Wikipedia

UPM-Kymmenen ilmoitus tehtaan alasajosta on uusin käänne suomalaisen teollisuuden kohtalossa globaalisti toimivien yritysten pelinappulana. Samalla alasajo on toimitusjohtaja Pesosen mediapeliä, sillä ilmoitusta siivitti tämän ”avoin kirje” suomalaisille päättäjille.

Pesosen kirjelmöinti on tuttua eliittiportaan huttua, jonka mukaan Suomi on mahdoton toimintaympäristö globaaleille yrityksille, koska täällä verotetaan, energia maksaa ja työvoima on järjestäytynyttä. Suomalainen paperiteollisuus joutunut kuuntelemaan samat selittelyt jo monta kertaa.

2000-luvulla on lakkautettu parisenkymmentä paperi- ja sellutehdasta. Voikkaa, Summa, Kajaani, Jyväskylä, Myllykoski, Kemijärvi, Valkeakoski, Kaskinen, Pori… Jokainen on ollut tragedia paikkakunnalleen ja työntekijöilleen, joiden toimeentulo on vuosikymmeniä rakentunut tehtaan ympärille.

Uutiseen törmätessään lukija ei välttämättä pysähdy ajattelemaan, millainen pakko tehtaanjohtoa ajaa kun se puhuu tehtaan lakkauttamisesta. Lukija ehkä ajattelee, että tilanne on valitettava, mutta minkä sille mahtaa, jos tehdas ei ole enää kannattava, sehän on silloin tappiollinen. Lukija saattaa samastaa tilanteen jopa konkurssiin.

Kuitenkaan kyse ei ole yleensä konkurssista, tappioista tai edes kannattamattomuudesta. Yleensä tehdas ei ole ajautunut maksukyvyttömäksi velkojiensa edessä, eikä se tee tappiota, eikä edes tehtaan myynnissä ole mitään vikaa.

Tehdas voi myydä hyvin ja saada mainiosti maksettua työvoima- ja raaka-ainekustannuksensa ja tehdä jopa voittoa, mutta silti omistajat eivät ole siihen tyytyväisiä. Miksi?

Vaikka asia esitetään siten, että kyse on tehtaan kannattamattomuudesta, niin kyse on itse asiassa kannattavan ja voitollisen toiminnan välisestä erosta. Tehdas voi olla kannattava olematta silti riittävän voitokas eli tuottava. Siis pääomasijoittajilleen.

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että tehdas ei tee riittävästi rahaa omistajilleen.

Tehdas voi olla kannattava ja jopa tuottaa riittävästi voittoa turvatakseen tulevaisuuden investointinsa olematta kuitenkaan riittävän tuottava omistajiensa rahanahneuden edessä.

Näin näyttäisi olevan myös viimeisimmän lakkautettavan tehtaan tapauksessa. Kapitalisti, sallittakoon tämä vanha konstailematon sana, siirtää tuotannon toisaalle, jotta saisi itselleen vielä paremmat voitot.

Vaihtoehto olisi kuitenkin olemassa.

Valtio voisi omistaa tuotantoa ja keskittyä sen (ekologiseen) uudistamiseen ja verotulojensa turvaamiseen vetämättä välistä voittoja omien tiliensä lihottamiseksi. Jatkuvuus ehkäisisi turvattomuuden ja sosiaalisen pahoinvoinnin kasvua.

Toisaalta työntekijät itse voisivat omistaa tehtaan osuuskuntana ja pyörittää sitä kannattavasti ilman ulkopuolisten omistajien elättämistä tehtaan siivellä. Kun tehdas säästyisi omistajien ruokkimiseen menevistä kuluista, rahaa vapautuisi työntekijöiden palkkoihin, työolosuhteiden parantamiseen ja teknologisiin investointeihin.

Utopiaako? On totta, että työntekijät eivät voi koskaa säästää niin paljoa rahaa, että he voisivat ostaa tehtaat ja muut tuotantolaitokset itselleen. Heidän perustamansa osuuskuntakaan tuskin saisi sellaisenaan pankista riittävästi lainaa tehtaan ostamiseen.

Ajatuksen taakse tarvittaisiin poliittista tahtoa ja työntekijäomistuksen kasvattamiseen tähtääviä (EU?)rahastoja sekä valtion tukemia osto-ohjelmia. Aloite osuuskunnan perustamiseen tulisi ehkä lähteä ammattiosastolta ja sillä tulisi olla paikallisyhteisön tuki. Mahdollisesti osuuskunta pitäisi perustaa ammattiosaston, kunnan, valtion ja muiden sidosryhmien välisenä solidaarisuusosuuskuntana.

Ei ajatus kuitenkaan muuten ole sen utopistisempi.

Argentiinassa työntekijät ottivat menestyksellisesti haltuunsa useita tehtaita ja muita yrityksiä kun maa ajautui talouskriisiin vuosituhannen alussa.

Italiassa on voimassa niin sanottu Marcora-laki, joka mahdollistaa työntekijöiden tuetut osto-ohjelmat tilanteessa, jossa kannattava yritys ollaan lakkauttamassa. Suomessa kansanedustaja Anna Kontula on jättänyt toimenpidealoitteen vastaavanlaisen lain säätämiseksi myös Suomeen.

Tehtaiden osuuskunnallistaminen voisi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto puolustettaessa työtä ja tuotantoa globaalin eliitin mielivaltaa vastaan.

Osuuskuntatehdas alkaa kuulostaa nopeasti varsin realistiselta utopialta. Utopiaa tänään, totta jo huomenna?

Jukka Peltokoski

Lähteet:

Asiantuntijat: Nämä UPM:n Pesosen väitteet Kaipolan tehtaan sulkemisesta eivät pidä paikkaansa, Ilta-Sanomat 27.8.2020, https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006615784.html

UPM:n Jussi Pesonen syyttää Kaipolan kohtalosta ay-liikettä ja verotusta: ”Ulkoisten kustannusten osuus ja verorasitus on käynyt Suomessa ylivoimaiseksi”, Talouselämä 27.8.2020, https://www.talouselama.fi/uutiset/upmn-jussi-pesonen-syyttaa-kaipolan-kohtalosta-ay-liiketta-ja-verotusta-ulkoisten-kustannusten-osuus-ja-verorasitus-on-kaynyt-suomessa-ylivoimaiseksi/cd6830ca-051b-4e52-92b2-227aa4d4bac3

Jaana Pirkkalainen: Italian sosiaaliset osuuskunnat – esimerkki julkisten palvelujen yhteistuotannosta, KSL-opintokeskus 2016, https://www.ksl.fi/materiaaleja/julkaisut/italian-sosiaaliset-osuuskunnat/

Osuuskunnat työn ja tuotannon tiloina – työllistävistä osuuskunnista radikaaliin osuuskuntaliikkeeseen. Peruste-verkkolehti 12.5.2017, https://perustelehti.fi/osuuskunnat-tyon-ja-tuotannon-tiloina-tyollistavista-osuuskunnista-radikaaliin-osuuskuntaliikkeeseen/

Anna Kontula: Toimenpidealoite lain säätämiseksi työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta yritykseen. Toimenpidealoite TPA 7/2018 vp, https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Documents/TPA_7+2018.pdf

Kaipolan paperitehdas. Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaipolan_paperitehdas

Suomalaisten syndikalistien historiallinen talo kaupan

Pala kanadansuomalaisten sosialistien ja syndikalistien historiaa on vaakalaudalla Finnish Labour Temple -niminen työväentalo laitettiin myyntiin Kanadan Thunder Bayssa. Taloa ylläpitänyt yhdistys ilmoitti keväällä lopettavansa ja myyvänsä talon. Talon pelastamiseksi perustettu Finlandia Cooperative organisoi joukkorahoituskampanjaa talon ostamiseksi.

Vuonna 1910 rakennetulla Labour Templellä on pitkä historia Kanadan suomalaisyhteisön sekä syndikalistisen ammattiyhdistystoiminnan piirissä. Talon rakennuttivat alun perin suomalaiset sosialistit ja raittiusliikkeen aktiivit paikallisen ammattiyhdistyksen omistamalle tontille. Paikallisten keskuudessa talo tunnettiin myös suomalaisten ”haalina”.

Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa suomalaissosialistit jakaantuivat kommunisteihin ja syndikalisteihin, joista jälkimmäiset jäivät pitämään majaansa Labour Templeen edellisten rakennuttaessa naapuritontille oman Little Finn Hall -nimisen talonsa.

Syndikalistit järjestäytyivät edelleen IWW:n paikallisosastoksi ja Labour Templestä tuli liikkeen paikallinen tukikohta. Sellaisena se toimikin aina 1960-luvulle saakka, minkä jälkeen talo epäpolitisoitui.

Uudet suomalaissiirtolaiset eivät enää olleet kiinnostuneita jatkamaan työväenliikkeen toimintaa ja IWW:n aktivistit ikääntyivät. Talo muuttui kulttuurikeskukseksi, jossa on toiminut muun muassa suomalaissiirtolaisten historiaa esittelevä museo.

Labour Templeä ylläpitäneen, taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen The Finlandia Associationin keväinen lopettamispäätös poiki nopeasti vastareaktion. Talon historiaan sitoutuneiden aktiivien joukko perusti osuuskunnan, joka ryhtyi kokoamaan paikallisesti ja yhteiskunnallisesti motivoituneita yrityksiä talon ostohankkeeseen.

Hanke on kuitenkin kompuroinut kun yksi mukana olleista yrityksistä vetäytyi joukosta aivan tarjouskilpailun kynnyksellä. Toisaalta tarjouskilpailukaan ei johtanut ensikierroksella kauppoihin, joten tilanne on yhä auki. Osuuskunta tiedotta asiasta Facebook-sivuillaan ja se pyrkii yhä pääsemään tarjoajien joukkoon.

Finlandia Cooperative haluaisi turvata muun muassa talossa alusta saakka toimineen osuuskunnallisen Hoito-ravintolan jatkumisen. Hoito on ollut suosittu ruokapaikka aivan viime vuosiin saakka ja se on yksi talon symboleista. Kulta-aikoinaan talossa toimi useampikin osuustoiminnallinen ravintola, mutta Hoito on ollut aina maineikkain.

Talon seinien sisällä on toimitettu myös Työkansa-sanomalehteä sekä pyöritetty Industrialistin eli IWW:n suomenkielisen äänenkannattajan Kanadan toimitusta.

Labour Temple on Kanadan valtion tunnustama historiallinen merkkirakennus ja se kuuluu Thunder Bayn turistinähtävyyksiin.

Allekirjoittanut seuraa tilanteen etenemistä ja toivoo talolle parasta.

Jukka Peltokoski

Lähteet:

Finlandia Co-operative of Thunder Bay looks to take over Hoito, Finlandia Hall, CBC 26.4.2020, https://www.cbc.ca/news/canada/thunder-bay/finlandia-co-operative-thunder-bay-1.5584902

Incorporation “big step” for co-op hoping to save Hoito, Tbnewswatch 26.7.2020, https://www.tbnewswatch.com/local-news/incorporation-big-step-for-co-op-hoping-to-save-hoito-2592698

Finlandia Cooperativen kotisivut Facebookissa, https://www.facebook.com/Finlandia-Co-operative-of-Thunder-Bay-109683810762002/

Finnish Labour Temple (suomi), https://fi.wikipedia.org/wiki/Finnish_Labour_Temple

Finnish Labour Temple (englanti), https://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_Labour_Temple

Industrialisti (suomi), https://fi.wikipedia.org/wiki/Industrialisti

Kiinnostaisiko asumisosuuskunta maalla tai pikkukaupungissa?

Nyt olisi erittäin otollinen aika perustaa asumisyhteisö jollekin pienemmälle paikkakunnalle. Hyvä yhtiömuoto olisi osuuskunta. Rivitaloja ja kerrostaloja saa kasvukeskusten ulkopuolelta pilkkahintaan, kuten Helsingin Sanomat otsikoi 15.8.2020.

Jos yhteisöllinen asuminen ja muuttaminen kasvukeskuksen ulkopuolelle kiinnostaa, niin nyt olisi hyvä aika hankkia yhteisomisteinen kiinteistö. Kaupungistuminen ja väestön pakkautuminen Helsinki-Tampere-Turku -akselille on romahduttanut asumiskelpoistenkin kiinteistöjen hinnat monilla pienemmillä paikkakunnilla.

Kiinteistön omistaminen ja hallinta osuuskuntana olisi ilmeinen vaihtoehto tavanomaiselle osakeyhtiömuotoiselle taloyhtiölle kun tavoitellaan yhteisöllistä asumista.

Osuuskuntamuotoinen asuntoyhtiö olisi asukkaidensa omistama, demokraattisesti hallinnoitu asumisyhteisö, jonka puitteissa voisi kehittää myös muuta liiketoimintaa. Osuuskunta omistaisi kiinteistön ja mahdollisesti myös tontin ja se voisi joko myydä tai vuokrata asumisoikeutta jäsenilleen.

Osuuskuntaan liitytään jäseneksi ostamalla osuus. Asunto-osuus eroaisi asunto-osakkeesta siinä, että osuutta ei voi myydä pois vapaille markkinoille. Asumisyhteisö voisi näin varjella jäsenistönsä koostumusta. Osuuskuntaan sisältyy myös erottamismahdollisuus. Eroavalle tai erotettavalle jäsenelle palautetaan tämän maksama osuusmaksu.

Jos kiinteistön kokonaishinta olisi varsin huokea, kuten tässä oletetaan on, niin osuudetkin voisivat olla varsin muodollisen hintaisia. Ihan kympeistä tai satasista ei kuitenkaan puhuta, sillä osuuksilla tulisi pääomittaa kiinteistön osto ja kunnostus. Pääomaansa vastaan osuuskunta voisi hakea lainaa pankilta kiinteistön ostoon, mutta tämän kortin varaan ei kannata täysin laskea. Kiinteistön hinnan ollessa alhainen kortti ei välttämättä ole merkityksellinenkään. Toinen vaihtoehto lainalle on, että kukin osakas ottaa tarvittaessa omaa lainaa.

Asuminen voitaisiin järjestää asunto-osuuskunnassa kahdella tavalla. Joko asunto-osuus oikeuttaisi sellaisenaan asumiseen tai se oikeuttaisi vuokralaisuuteen. Edellisessä tapauksessa talon osuusasukkaat maksaisivat asunto-osuuskunnalle yhtiövastiketta tavanomaisen asunto-osakeyhtiömallin mukaisesti.

Jälkimmäinen vaihtoehto olisi kuitenkin sikäli kiinnostavampi, että siinä vuokralainen olisi elämäntilanteestaan riippuen oikeutettu asumistukeen. Olettaen, että asumisyhteisöä perustamassa olisi mukana prekaareja ihmisiä, niin tämä mahdollisuus kannattaisi hyödyntää. Osuuskunnan jäsen on tällöin vuokralaisena itse omistamassaan taloyhtiössä ja saa vuokraansa asumistukea.

Rahan kerääminen osuusasukkailta kiinteistön oston jälkeen on välttämättömyys hoitokulujen ja remonttien kannalta, joten hankkeessa ei pidä tuijottaa vain ostohintaa. Pitkässä juoksussa kiinteistöissä on tehtävä putkiremonttia, kattoremonttia, julkisivuremonttia sun muuta, joten merkittäviä kulueriä on myös edessä, kuten kaikissa omistusasunnoissa.

Lisäksi osuuskunnalla voisi olla ulkopuolisia vuokralaisia, joiden vuokra olisi korkeampi kuin jäsenistön maksama vuokra tai vastike. Tämä toisi lisätuloa asunto-osuuskunnalle.

Koska osuuskunnan osuuksia ei voi lähtökohtaisesti myydä ulkopuolisille, niin asunto-osuus ei olisi asunto-osakkeesta poiketen omistajalleen sellaista omaisuutta, jonka voisi myöhemmin realisoida markkinoilla. Sijoitus osuuteen pitäisi nähdä ennemminkin sijoituksena halpaan asumiseen ja yhteisön tuottamaan lisäarvoon. Tämä ei välttämättä ole rasite tässä hahmotellulle ajatuskululle, sillä asuntosijoittajien kannattaa joka tapauksessa suunnata katseensa kasvukeskuksiin, joissa kiinteistöjen arvot nousevat.

Jos mukana asumisyhteisön muodostajissa kuitenkin olisi erityisen hyvätuloisia osakkaita, niin he voisivat suunnata halvasta asumisesta ylijäävät rahansa muihin sijoituksiin.

Sijainti merkkaa

Asumisyhteisön sijainti on vähintään yhtä mielenkiintoinen kysymys kuin asumismuodon järjestely. Riippuu tietenkin paljon porukasta, millainen paikka on paras mahdollinen, ehkä onnenkantamoisestakin, mutta joitain suuntaviivoja voidaan hahmotella jo ihan ajatusleikkinä.

Ensinnäkin kasvukeskuksen ulkopuolella ei välttämättä tarkoita kaukaisinta rajaseutua. Jo suhteellisen läheltä isojakin kaupunkeja löytyy kuntia, joissa on kiinteistöjä tyhjillään, mutta palvelut pystyssä. Hesarin esimerkkitapauksena käyttämä Jämsä sijaitsee radan ja valtatien varrella Tampereen ja Jyväskylän välissä ja on asukasluvultaan parinkymmenen tuhannen ihmisen kaupunki.

Kasvukeskusten läheinen sijainti hyvillä liikenneyhteyksillä tarjoaa mahdollisuuksia tehdä etätöitä ja työpäivää isoonkin kaupunkiin päin. Erityisesti yliopistokaupungit ovat paikkoja, joihin elinkeinoelämä keskittyy ja jotka tarjoavat myös elinikäisen oppimisen ja kulttuurielämän mahdollisuuksia.

Toisaalta vielä syrjäisemmät sijainnit tarjoavat varmasti vielä halvempia kiinteistöjä, mutta toimeentulon järjestäminen voi olla haastavaa. Ellei yhteisö rakennu vahvasti omavaraistalouden harjoittamisen ja verkossa tehtävien etätöiden ja ehkä verkkoyrittämisen varaan, niin elämisen mahdollisuudet supistuvat sosiaaliturvan puitteisiin. Sillä ei välttämättä pidä taloa pystyssä pitkän päälle.

Kokonaan uusia töitä voisi löytyä kehittämällä palveluja ikääntyville ihmisille tai kunnalle tai ehkäpä lomalaisille ja matkailijoille. Yhteys luontoon ja retkeilyalueeseen olisi valttia ja luovat ratkaisut kultaakin arvokkaampia.

Joka tapauksessa osuuskunta sinänsä mahdollistaisi jäsenten toimeentulon kehittämisen, sillä se voisi kiinteistön hallinnan lisäksi sisältää myös muuta liiketoiminnan ja elinkeinon harjoittamista. Osuuskuntaa voidaan varsin joustavasti kehittää monialaisena yrityksenä. Kannattavat liikeideat ratkaisevat.

Kovin syrjässä ei ole lähikauppoja ja palveluja, mutta lähimmät taajamat eivät välttämättä ole aina niin kaukana. Yhteisautolla myös kaupoilla käynti hoituisi. Olennaista tässäkin vaihtoehdossa olisi sujuva yhteys rautatiehen tai bussireittiin, sillä lopulta harva hakee erakoitumista ja etätyöläinenkin tarvitsee kaupunkimatkansa.

Perustulo tietenkin tekisi kasvukeskusten ulkopuolisesta elämästä paljon mahdollisemman skenaarion, mikä sivumennen sanottuna kertoo siitä, millainen merkitys perustulolla olisi Suomen pitämiseksi asuttuna. Kuitenkin jo nykyisellään asumisosuuskunta voisi venyttää mahdollisuuksien rajoja kun kuvio järjestettäisiin siten, että osuusasujat olisivat vuokralla omassa asunto-osuuuskunnassaan.

Omavaraistalous mahdollisuutena

Hakipa asumisyhteisölle sijaintia kasvukeskuksen kupeesta tai erämaan ääreltä, niin toimeentuloa kannattaisi järjestää myös omavaraistalouden varaan. Oletettavasti kiinteistön pihalla olisi tilaa ryytimaalle ja ehkäpä lähistöllä olisi peltoakin vuokrattavaksi. Omalla ruoantuotannolla elämisen hintaa saisi hilattua alaspäin.

Kumppanuusmaatalouden malli tarjoaisi myös tavan rakentaa ruokaomavaraisuutta. Kumppanuusmaataloudessa kotitaloudet ja ruoantuottajat muodostavat kimpan, jossa kotitaloudet tekevät yhdessä maanviljelijän kanssa tuotantosuunnitelman ja ostositoumuksen tuotteisiin, osallistuvat tilan töihin ja saavat vastineeksi tilan tuotteita suoramyynnin kautta pöytäänsä. Mallia voisi kehittää paikkakuntalaisten ja paikallisten tilojen kesken.

Ja mikäli rahaa saadaan kokoon, niin aurinkopaneeleilla voisi tavoitella energiaomavaraisuutta ja kuivakäymälöillä jätehuollon järkeistämistä. Mikäänhän ei estä asumisyhteisön ja omavaraisuutalouden kehittämistä bio/teknoutopiana primitivistisen maalle paluu -ajatuksen sijaan.

Päälle voisi lisätä vielä vaikkapa aikapankin pyörittämisen vahvistamaan paikallista palvelusten vaihtoa ja sosiaalista pääomaa.

Muuttoliikettä toiseen suuntaan?

Paikallistalouksien vahvistaminen kasvukeskusten ulkopuolella tai niiden kupeessa on uskoakseni yksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan suuntaviivoista. Rakennemuutoksen tyrkylle panemat halvat kiinteistöt voivat olla mahdollisuus tämän edistämiseksi. Asumisen hinnan kallistuessa kasvukeskuksissa pienempiin kaupunkeihin ja syrjäisemmille paikkakunnille voi suuntautua uutta muuttoliikettä kestävää elämäntapaa, omaa vapautta ja etätöiden mahdollisuuksia koettelevan väen piiristä.

Osuuskunta on demokraattinen yritysmuoto, joka olisi vaihtoehto asunto-osakeyhtiölle. Osuuskuntamuoto tukisi hyvin yhteisöllistä asumista ja siihen voisi liittyä myös muuta liiketoimintaa toimeentulon hankkimiseksi. Ehkä mukana pitäisi olla vähän pioneerihenkeäkin.

Vailla rahaa ja rahoitussuunnitelmaa ei taloa kannata lähteä omistamaan, mutta vuokra-asuminen yhteisesti omistetussa taloyhtiössä voisi tuoda hieman helpotusta taloudelliseen kuvioon. Taloyhtiön kantokyky olisi hyvä siten, että se ei romahda ensimmäiseen poismuuttajaan, jonka elämäntilanne muuttuu tai joka sai yhteisöstä tarpeekseen.

Rakennemuutos on mahdollisuus. Jos jotkut tarttuvat siihen, niin olen kiinnostunut neuvomaan osuuskunnan perustamistoimissa.

Tutustu myös KSL-opintokeskuksen Osku pystyyn viidessä päivässä -verkko-opintomateriaaliin, joka johdattaa osuuskunnan perustamistoimenpiteisiin: https://peda.net/ksl/osku5paivassa.

Jukka Peltokoski