Kaupunkitila yhteiseksi! Vaatimuksia vaaleihin, osa 2/4

Hyvä kaupunki on kaupunkilaisten yhteinen etupiha, joka mahdollistaa yhteisöllisyyden ja vapaan kaupunkilaiselämän. Kaupunkitila rakennuksineen, katuineen, toreineen ja luontoalueineen on arkielämämme tila ja elämämme keskeinen tapahtumapaikka, jolla on suuri vaikutus elämänlaatuumme. Tässä kirjoituksessa käsittelen ajatuksiani kaupunkitilan yhteistämisestä – sillä hyvä kaupunkitila mahdollistaa yhteisen tekemisen ja olemisen.

Liian helposti kaupunkitilaa kehitetään vain logistiikkakeskuksena, jonka tehtävä on mahdollistaa nopea liike kodista töihin ja töistä kaupan kautta kotiin. Liian helposti kaupunkitila supistuu vain liike-elämäksi ja koneistoksi, jolla tehdään rahaa. Ikään kuin rahalla voisi omistaa kaupungin, vaikka kaupungin omistavat kaupunkilaiset.

Hyvä kaupunkitila mitataan siinä, miten hyvin ihmiset viihtyvät kaupunkitilassa tilan itsensä vuoksi. Hyvä kaupunkitila tarjoaa mahdollisuuksia elää ja oleskella. Se tarjoaa paikkoja pelailla, urheilla ja hengailla vapaasti. Se mahdollistaa tapaamiset ja tapahtumat, jotka tuovat eloa kaduille ja kortteleihin. Viihtyisä kaupunki tuo kaupunkilaiset yhteen erilaisina, mutta saman kaupungin asukkeina.

Hyvä kaupunkitila on myös vihreä ja hengittävä. Se ei ole betoninen logistiikkakeskus, jossa jokainen neliö on varattu liiketoiminnan ja eriöasumisen tehokäyttöön, vaan ennemminkin elävä luontokaupunki ja eloisa pihamaa, jossa on myös sujuva liikkua paikasta toiseen. Hyvä kaupunkitila purkaa elämän kaupallisuutta.

Kaupungin viihtyisyys ja toimivuus ratkaistaan suuressa mittakaavassa hyvänä kaavoittamisena. Kuitenkin viihtyisän tilan luomisessa voi olla kyse niinkin pienistä asioita kuin penkeistä tai pöydistä puistoissa tai tapahtumista kaduilla- ja toreilla.

Erilaiset kaupunkiliikkeet ovat tuoneet esiin uusia haluja, jotka kohdistuvat elämän vapauteen ja mahdollisuuksiin kaupungissa. Liikkeet kertovat, että kaupungilta odotetaan enemmän kuin sitä, että kotoa pääsee töihin ja kauppaan. Kaupungilta halutaan mahdollisuuksia viettää aikaa ja osallistua tapahtumiin. Elää ekologisesti ja yhteisöllisesti. Moni haluaa myös olla tapahtumien järjestäjä itse.

Elämme kaupunkikulttuurin murrosta. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin voi nähdä, että monissa paikoissa tapahtuu jo ihmisten itsensä toimesta. Joka talvi eri puolille kaupunkia syntyy hienoja pulkkamäkiä ja aina kevään tullen torit täyttyvät aikaansa viettävistä ihmisistä. Joka kesä puistoissa pelataan ja tanssitaan. Kuitenkin puistoista saattaa puuttua vessoja ja penkkejä ja liukumäen alla on vaarallinen tolppa.

Ihmisten haluihin vastaamiseksi kaupungin tulee mahdollistaa omaehtoinen tapahtumakulttuuri ja tunnistaa yhteisöllinen toiminta, joka jo elävöittää katuja ja kortteleita sekä toreja ja puistoja. Kaupungin tulee mahdollistaa omaehtoinen tapahtumakulttuuri ja parannella kaupunkitilaa tukemaan sitä.

Julkisen tilan lisäksi kyse on myös sisätiloista, joita kaupungin pitäisi kyetä tarjoamaan myös kulttuuriväelle ja luovien alojen toimijoille. Valitettavasti Tampereen maine tilakysymyksissä ei ole vahva. Tiloja on, mutta niitä pantataan tai roikotetaan epävarman tulevaisuuden löysässä hirressä. Kuitenkin elävä kaupunki tarvitsee omaehtoista kulttuuria, joka puolestaan tarvitsee usein vain tilaa ja tiloja toimia.

Vaatimuksia yhteisen kaupunkitilan luomiseksi

Laitetaan liikuntapaikkoja koulujen pihoille!

Tampereen kaupungin tulee kehittää koulujen pihoista yleisiä harrastuspaikkoja. Koulujen pihoille on rakennettava parkour- ja skeittipaikkoja, kiipeilyseiniä, kuntoilutelineitä, palloiluhäkkejä ja pelikenttiä. Toiminnallisesta pihasta on iloa niin koululaisille välitunneilla kuin kaupunkilaisille iltaisin ja viikonloppuisin. Kun pihat eivät ole koskaan tyhjillään, myös kouluihin kohdistuva ilkivalta vähenee. Koulujen pihat liikuntapaikoiksi!

Kartoitetaan elävä kaupunkitila!

Tampereen kaupungin on tehtävä kartoitus elävästä kaupunkitilasta tarkoittaen arkielämän sosiaalisia paikkoja ja käytäntöjä, joilla ihmiset käyttävät kaupunkitilaa yhteisölliseen ja virkistykselliseen toimintaan. Kartoituksen tekeminen voidaan joukkouttaa liikunta- ja kulttuuriyhdistyksille sekä asukasyhdistyksille ja yhteisöaktiiveille, joita voidaan samalla kannustaa ideoimaan kaupunkitilan uusia ja luovia käyttömahdollisuuksia. Kartoittaminen tekee elävän kaupunkitilan näkyväksi nostaa esiin katutason viisauden sen kehittämiseksi. Painopiste on reilua laittaa lähiöihin, joiden kehittämiseen tarvitaan erityisiä panostuksia.

Annetaan tilat taiteilijoille ja yhdistystoimijoille!

Tampereen kaupungin pitää ratkaista taiteilijoiden ja yhdistystoimijoiden tilakysymys, joka on vellonut vuosia ja leimannut Tamperetta kulttuuriepäystävälliseksi kaupungiksi. Olemassa olevat kulttuuritilat ja työtilayhteisöt on vakiinnutettava ja niiden arvo on ymmärrettävä. Esimerkiksi Hirvitalon, Kulkutautisairaalan ja Onkiniemen kaltaisten kulttuuriyhteisöjen jatkuvuus on turvattava. Katsetta voidaan kääntää myös kaupunkeihin, joissa toimii kunnan omistamissa rakennuksissa erityisiä järjestöjen taloja ja yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien työtilayhteisöjä.

Pistetään pöytiä puistoihin!

Tampereen kaupungin on laitettava puistoihin pöytiä ja penkkejä. Pikkujuttu parantaisi puistojen viihtyisyyttä tarjoamalla mahdollisuuksia piknikeille, pelailuille ja esimerkiksi työskentelylle läppärin kanssa.  

Vuosi sitten koronakeväänä Tuulensuun ravintola keksi tarjota ihmisille lainattavia pöytiä ja penkkejä vietäväksi viereiseen Hämeenpuistoon. Kokeilu oli onnistunut ja Hämeenpuistosta Tuulensuun edustalla tuli eläväisempi kuin aikoihin. Kaupunki vastasi näkyväksi tulleeseen tarpeeseen järjestämällä Hämeenpuistoon  siirrettäviä pöytiä ja penkkejä. Koko kesän ne olivat ahkerassa käytössä.  

Uusi katuruokakulttuuri kojuineen on tehnyt tuloa Suomeen viime vuodet. Kaupunkikulttuuri laajemmin on murroksessa. Ihmiset haluavat yhä enemmän elämää kaduille ja puistoihin. Kaupunkitila ei ole vain kiireistä siirtymistä varten, vaan yhteiselämää varten. Kaupunkitilaa tulisi kehittää kuin etupihaamme. 

Pöydät ja penkit puistoissa, kaduilla ja toreilla ilmentäisivät uutta kaupunkikulttuuria ja loisivat sille tilaa. Etupihallamme tulee olla pöytiä ja penkkejä, joille voimme mennä viettämään aikaamme ja tapaamaan toisiamme! 

Eläköön Eteläpuisto!

Todellakin! Eteläpuisto on liitettävä kansalliseen kaupunkipuisto-ohjelmaan ja puistosta on tehtävä luonnon monimuotoisuutta, ihmisten toiminnallisuutta ja kulttuuria edistävä puistoalue. Eteläpuiston suojeleminen on ymmärrettävä osaksi lähiluonnon suojelemista ja luontokaupungin rakentamista. Katseet tulee kääntää myös Kaupin-Niihaman metsiin ja niiden säilyttämiseen monimuotoisena luontoalueena, jolla on suuri merkitys hyvinvoinnillemme ja jonka jokaisesta säilytetystä aarista tulevat kaupunkilaispolvet vielä kiittävät!

Tehdään Tampereesta yhteinen jälleen!

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

Lue lisää muista vaaliteemoistani:

Jukka Peltokosken omakuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.