Paikallistalous kuntoon! Vaatimuksia vaaleihin, osa 1/4

Vahva Tampere syntyy vahvasta paikallistaloudesta. Vahva paikallistalous syntyy paikallisesta yrittäjyydestä, yhteisöllisyydestä ja kulttuurista. Kunta on paikallistalouden veturi, joka voi monin keinoin vaikuttaa paikallistalouden vahvistumiseen – samalla kun se on itse riippuvainen vahvasta paikallistaloudesta. Tässä kirjoituksessa esittelen paikallistalouden vaatimuksia Tampereen kuntapolitiikkaan.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen paikallistaloudesta? Varmasti paikalliset yritykset! Eloisa kirjo paikallisia yrityksiä tarkoittaa moninaisia saatavilla olevia palveluita ja tuotteita. Yritykset myös maksavat veroja ja työllistävät ihmisiä ja ylläpitävät siten paikallistalouden elinvoimaa. Paikallisen yrittäjyyden edistäminen kunnassa on tärkeää.

Kuitenkin yhtä tärkeää on myös laajentaa näkökulmaa paikallisiin yhdistyksiin ja erilaisin muihin yhteisöihin ja yhteistoiminnallisiin verkostoihin. Kaikki talous ei ole rahataloutta, vaan ihmisten toimeentulo ja hyvinvointi perustuvat paljon myös yhdessä tekemiselle ja yhdessä jaetuille resursseille. Hyvässä paikallistaloudessa vallitsee ystävyys, yhteistyö ja avunanto.

Vahvaa paikallistaloutta ei voi olla myöskään ilman vahvaa paikallista kulttuurielämää, joka tuottaa sivistystä ja henkistä hyvinvointia sekä paikallista identiteettiä ja luovuutta. Kulttuuritapahtumat ovat aina paitsi levon ja virkistyksen myös uutta luovien kohtaamisten tiloja. Paikallistalous on ihmisen mittaista taloutta, joka tuntuu iholla hyvänä arkena ja kokemuksellisena rikkautena.

Julkisilla hankinnoilla vipuvoimaa paikallistalouteen

Sipilän hallituksen tekemät leikkaukset kuntien valtionosuuksiin tuntuvat haitallisesti Tampereenkin taloudessa. Kunnat ovat riippuvaisia valtiosta ja laajemmin maailmantalouden tilasta, mutta silti ne voivat kohentaa talouttaan myös itsenäisesti vahvistamalla paikallistaloutta. Paikallistalous on siis mahdollisuus omavaraisuuden ja itsenäisyyden kasvattamiseen suhteessa valtioon ja ulkopuolisiin investointeihin. Vahva paikallistalous on vahvempi myös suhteessa maailmantalouden heittelyihin.

Kaupunki voi varsinkin hankinnoillaan vaikuttaa paljon paikallistalouden kehitykseen, sillä kaupunki on monen paikallisen yrityksen ja yhdistyksen asiakas. Välillisten vaikutusten kautta kaupungin liikkeelle laittamalla rahalla on vieläkin suurempi merkitys. Kaupungin kannattaa tehdä hankintojaan siten, että ne suuntautuvat mahdollisimman paljon paikallistalouden tuottajille.

Paikallisuus sinänsä ei voi olla hankintojen peruste (tämän estää hankintalaki), mutta hankintoja pilkkomalla ja hankintaosaamista kehittämällä paikallisilla ja pienemmilläkin toimijoilla on paremmat mahdollisuudet menestyä kaupungin kilpailutuksissa. Myös ottamalla entistä paremmin huomioon sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat hankintoja tehtäessä paikalliset tuottajat voivat saada ansaitsemaansa etua. Lisäksi euromääräisesti pienet hankinnat voidaan tehdä ilman kilpailutusta, joten varsinkin tällaisissa hankinnoissa on mahdollista arvioida hankinnan vaikutuksia suoraan myös paikallistalouden kannalta.

Suomalaisuuden ja paikallisuuden puolesta kuntien hankinnoissa on vedonnut vahvasti esimerkiksi Suomalaisen Työn Liitto, joka on korostanut, että mahdollisuuksia kotimaista ja paikallista tuotantoa tukeviin hankintoihin on enemmän kuin aina käytetään. Suomalaisen Työn Liitto onkin listannut viisi keinoa, jolla paikallisia hankintoja voidaan edistää kunnissa. Suuntaamalla hankintojaan kotimaiseen ja paikalliseen tuotantoon kunnat voivat edesauttaa koronapandemian jälkihoidossa, ja samalla paikallisten valintojen tekemisen tärkeyttä samalla kun se tarjoaa mahdollisuuden muuttaa pysyvästi hankintakulttuuria.

Joutsenmerkki, Pro Luomu, Reilu kauppa ja EU-ympäristömerkki ovat puolestaan vedonneet kuntien ekologisesti ja eettisesti vastuullisten hankintojen puolesta. Usein vastuullisuus ja paikallisuus kulkevat käsi kädessä, koska vastuullisen tuotannon kehittäminen on paikallisille tuottajille mahdollisuus kilpailla kansainvälisiä yrityksiä vastaan samalla kun paikallisten tuotantoketjujen vastuullisuutta on helpompi valvoa kuin mutkikkaita ja epämääräisiä globaaleja ketjuja.

Merkittävää on myös huomata, että Suomeen luotiin viime vuonna kansallinen hankintastrategia, joka tukee vastuullisten hankintojen tekemistä kunnissa. Strategia korostaa hankintaosaamisen vahvistamista kunnissa ja se ohjaa hankintojen tekemistä suomalaisuutta ja paikallisuutta sekä ekologista ja eettisyyttä korostavaan suuntaan. Saatamme siis hyvinkin elää hankintakulttuurin murrosaikaa, jonka myötä paikallisuus ja vastuullisuus nousevat uuteen arvostukseen.

Tiloja yrittäjille ja kulttuurille

Paikallisuuden ja vastuullisuuden huomioivan hankintaosaamisen lisäksi kaupunki voi edesauttaa paikallistalouden vahvistumista myös muilla keinoilla. Kaupungilla on esimerkiksi tiloja, joita se voi vuokrata kohtuuhinnalla pienyrittäjille, itsensä työllistäjille ja yhdistyksille. Tampereella erityisesti luovien alojen ja kulttuuriväen tilakysymysten ratkaiseminen on laiminlyöty jo vuosia. Kuitenkin usein tärkein resurssi uutta luovalle toiminnalle on neljä seinää ja katto pään päälle.

Tilakysymys on lisäksi itseään isompi asia. Niin uusien liikeideoiden kuin uuden kulttuurinkin kehittäminen vaatii yhteisöjä ja verkostoja ja tapahtumatilaa. Neljä seinää ja katto pään päälle voi parhaimmillaan tarkoittaa monitoimitilaa, hubia tai sosiaalikeskusta, joka mahdollistaa enemmän kuin lokeroidut luukut ja suljetut neliöt. Erilaisia luovia tiloja olisi hyvä miettiä yhdessä oppilaitosten kanssa.

Kaupunki voi myös itse järjestää tilaisuuksia ja tapahtumia paikallistalouden toimijoiden välisten kohtaamisten mahdollistamiseksi ja toimijaverkostojen vahvistamiseksi. Vaikka esanssiset juhlapuheet ja jargonilla automaattikirjoitetut strategiat on niin sanotusti “niin nähty”, ja vieläpä kuultukin monta kertaa päälle, niin kaupungilla on kuitenkin valtaa vaikuttaa ihmisten arvostuksiin. Jos kaupunki liputtaa näkyvästi paikallistalouden puolesta, niin paikallistalouden arvostus kasvaa.

Kaupunki voi siis tehdä paljon, kunhan tavoitetila on kirkas. Keskiössä on yksinkertainen ymmärrys siitä, että paikallinen elinvoima kasvaa paikallisesta aktiviteetista ja paikallisesta kulttuurisesta ilmaisuvoimasta. Toivoisin kuulevani tulevaisuudessa vähemmän kansainvälistymispöhinää ja bisnesspektaakkelia ja enemmän ajatusta siitä, kuinka Tampereen alueen kulttuurinen omaperäisyys ja ihmisten välinen yhteisöllisyys nostetaan uuteen kukoistukseen – joka sitten kyllä huomataan maailman äärissä saakka.

On myös syytä ymmärtää, että talous, ihmisten keskinäisen toimeentulon ja hyvinvoinnin lähteenä, on rahataloutta laajempi kokonaisuus, jossa rahatalouskin rakentuu lopulta sosiaalisen luottamuksen sekä yhteistoiminnan ja yhteisresurssien varaan. Yhteinen tulee ennen yksityistä. Siksi yhdistykset, yhteistoiminnalliset verkostot sekä taiteilijat ja kulttuuriväki pitäisi aina ottaa vahvasti huomioon paikallistaloutta kehitettäessä. Kaikki, myös uudet ja kekseliäät liikeideat, kasvaa yhteisöllisistä verkostoista.

Paikallistalouden vahvistamiseksi ja paikallistaloutta koskevan tahtotilan kirkastamiseksi Tampereen kaupungin olisi luotava paikallistalouden strategia, joka sisältäisi julkisten hankintojen ja paikallisen elinkeinoelämän kehittämisen lisäksi kuvauksen paikallisyhteisön kehittämisestä yhteisönä.

Tällainen strategia tulisi luoda yhdessä paikallistalouden toimijoiden kanssa, sillä jo strategian luominen itsessään olisi keino tunnistaa yhteisöllisiä voimavaroja ja rakentaa uutta luovaa paikallista yhteistoimintaa. Itsehän perustaisin päälle paikallisrahan, mutta siitä lisää myöhempänä!

—

Vaatimuksia paikallistalouden vahvistamiseksi

Tehdään paikallistalouden strategia!

Tampereen kaupungin on tehtävä paikallistalouden strategia, joka asettaa paikallistalouden vahvistamisen tietoiseksi tavoitteeksi. Paikallistalouden strategian on kuvattava Tampereen alueen paikallistalouden toimijat ja resurssit sekä haasteet ja mahdollisuudet. Paikallisen yrittäjyyden lisäksi kuvaukseen on sisällytettävä erilaiset yhteisölliset ja verkostolliset toimijat sekä yhteisresurssit. Paikallistalous on ymmärrettävä ennen kaikkea yhteisen toimeentulon ja yhteisvarallisuuden rakentamiseksi. Strategia on tehtävä joukkouttamalla ja jalkauttamalla hanke toimijoiden itsensä pariin.

Suunnataan julkiset hankinnat ekologisille, sosiaalisille ja paikallisille tuottajille!

Tampereen kaupungin hankinnoissa on painotettava ekologisia ja sosiaalisia hankintakriteerejä. Hankintaosaamista on kehitettävä niin, että hankinnoissa kyetään ottamaan paremmin huomioon paikalliset tuottajat. Hankintoja on ositeltava niin, että myös pientuottajilla on mahdollisuuksia pärjätä kilpailutuksissa. Raja-arvojen alle jääviä hankintoja on tehtävä niin, että ne tukevat paikallistalouden strategiaa.

Paikallistalouden elinvoimaa on tarkasteltava kokonaisuutena. Aina ei ole välttämättä järkevintä ostaa halvinta, sillä julkisissa hankinnoissa liikkeelle laskettu raha kertautuu paikallistalouden kierrossa tuottaen alueellista työllisyyttä, hyvinvointia ja verotuloja. Alueen ulkopuolelle – pahimmillaan veroparatiiseihin saakka – rahaa imuroivat tuottajat köyhdyttävät aluetta pitemmän päälle, vaikka ne pärjäisivätkin hintakilpailussa.

Perustetaan kiertotalouden keskus kaikkiin kaupunginosiin!

Tampereen kaupungin pitää perustaa kiertotalouden keskuksia lähelle ihmisiä. Kyse olisi sosiaalisista keskuksista, jotka tukevat ekologista elämäntapaa ja alueen yhteisöllisyyttä. Keskukset voisivat toimia osuuskuntina.

Kestävässä kaupungissa tulisi olla helppoa kierrättää ongelmajätteensä, lainata arjen välineitä, korjata tavaroitaan ja kokoontua keskustelemaan oman alueen asioita. Ei riitä, että kaupungissa on pari kierrätyskeskusta ja jäteasemaa laitamilla. Eri alueille on perustettava ekososiaalisia keskuksia, jotka palvelevat ekologisen elämäntavan rakentamista kaupungissa.

Kiertotalouden sosiaaliset keskukset voivat sisältää kierrätyskeskuksen, ongelmajätteen vastaanottopisteen, polkupyöräpajan, 3D-tulostamon, tee-se-itse-ompelimon, ekokahvilan, kaupungin infopisteen, lukusalin ja kokoustiloja, kulttuurityöpajoja ja paljon muuta. Keskuksessa olisi lämmintä hengata talvellakin kun puistot ovat lumen peitossa. Vain ekososiaalinen mielikuvitus on rajana sille, mitä yhteisiä ja ihmisiä yhdistäviä palveluja keskus voi sisältää!

Kaupunki voi perustaa kiertotalouden keskuksia sosiaalisiksi osuuskunniksi, jotka työllistävät luovat uusia vihreitä työpaikkoja ja työllistävät työtä tarvitsevia. Työllisyyden kuntakokeilu velvoittaa kuntia uusien työllistävien ratkaisujen kehittämiseen. Keskuksia voidaan perustaa osuuskuntina yhteistyössä sopivien yhdistysten, yritysten ja oppilaitosten kanssa.

Yhtenä innoittajana keskuksille voivat toimia Ruotsin Folkets Husit, jotka ovat elävä esimerkki asuinalueiden sosiaalista ja kulttuurista elämää palvelevien keskusten mahdollisuudesta. Ekososiaaliset keskukset olisivat alueen sosiaalisen elämän keskuksia, jotka vastaisivat osaltaan myös nuorisotilojen puutteeseen.

Perustetaan sosiaalisia osuuskuntia Tampereelle!

Tampereen kaupungin on edistettävä sosiaalisten osuuskuntien perustamista työllistämään vaikeasti työllistyviä sekä vastaamaan muihin sosiaalisiin tarpeisiin. Kaupunki voi perustaa sosiaalisia osuuskuntia esimerkiksi yhdessä sosiaalisia ryhmiä edustavien yhdistysten ja alan yrittäjien kanssa.

Sosiaalisten osuuskuntien perustaminen on itseoikeutettu aloite osana meneillään olevaa työllisyyden kuntakokeilua, jossa kehitetään uusia työllistämisen tapoja. Kuntakokeilussa kunnalle siirretään entistä enemmän valtaa ja vastuuta työllisyyden ylläpidosta erityisesti vaikeasti työllistyvien ihmisryhmien suhteen. Sosiaaliset osuuskunnat olisivat hyvä keino työpaikkojen luomiseen. Sosiaalinen osuuskunta voi joko tuottaa palveluita tai tuotteita avoimille markkinoille ja työllistää työvoimaa tai se voi tuottaa työllistämisen sijaan jotain muuta sosiaalista palvelua sitä tarvitsevalle ihmisryhmälle.

Kaupungin ekologinen siirtymä tarjoaa erityisen mielenkiintoisia näköaloja sosiaalisille osuuskunnille. Kaupunki voi perustaa sosiaalisen osuuskunnan työllistämään ihmisiä esimerkiksi kaupungin viheriöittämiseen, luontoalueiden hoitamiseen, tavaroiden kierrätys- ja korjauspalvelujen pyörittämiseen, julkisten rakennusten ekotehokkuutta parantavien töiden tekemiseen, lähidemokratian ja korttelikulttuurin vahvistamiseen ja moneen muuhun ekologista siirtymää tukevaan työhön.

Tehdään aktiivista työnantajapolitiikkaa!

Tampereen kaupungin on toimittava aktiivisen työnantajuuden eteen niin omalla kohdallaan kuin alueen muidenkin työnantajien suhteen. Aktiiviselle työnantajuudella on suuri vaikutus alueen työllisyyteen ja paikallistalouteen. Kaupungilta on vaadittava aktiivisia työllistämistoimia suhteessa työttömiin ja hyvää työnantajuutta suhteessa kuntatyöntekijöihin. Kaupungin on myös toimittava esimerkkinä työpaikkademokratian kehittämisessä.

Oman työnantajuuden lisäksi kaupungin on vaikutettava alueen työnantajien aktivoimiseen työvoiman työllistämisessä. Tampere on mukana Työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämässä työllisyyden kuntakokeilussa, jossa kunta saa entistä suuremman roolin työllisyystoimissa.

Työllisyyden kuntakokeilusta on tehtävä aktiviisen työllistämisen kokeilu, jossa työnantajiin kohdistetaan aktiivitoimia työpaikkojen synnyttämiseksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi avointen ja piilotyöpaikkojen aktiivista kartoittamista asiaan palkatun viranomaisen toimesta. Kaupunki voi myös tiedottaa ja kampanjoida työnantajien suuntaan työllistämisen puolesta paikallisen työllisyysasteen nostamiseksi. Työllisyysasteella on suuri merkitys kuluttajien ostovoimalle paikallistaloudessa.

Työllisyyskokeilussa on myös edistettävä sosiaalisten osuuskuntien perustamista Tampereelle. Kaupunki voi toimia osuuskuntien perustajana. Avointen markkinoiden lisäksi sosiaalisia osuuskuntia voidaan perustaa vastaamaan kaupungin kehitystarpeisiin, kuten pyörittämään kiertotalouden keskuksia ja tekemään kaupungin ekologista jälleenrakennusta.

Luodaan Tampereelle paikallisraha!

Tampereen kaupungin on otettava asiakseen luoda paikallisraha Tampereelle ja Pirkanmaalle. Paikallisraha on voimakas keino rakentaa paikallistaloutta ja paikallisidentiteettiä. Oma raha pysyy paikallisessa kierrossa ja aktivoi oman alueen vaihtosuhteita ja vuorovaikutusta. Paikallisraha toimii vahvistavassa suhteessa sosiaaliseen pääomaan.

Kuntatalouden elvyttäminen koronakriisistä vaatii ennakkoluulottomia ratkaisuja. Paikallisrahan luominen olisi tällainen. Tampere voisi pilotoida paikallisrahaa hakeutumalla paikallisrahan kokeilukunnaksi kansallisen kokeilukulttuurin nimissä. Maailmalla paikallisrahoja toimii jo useissa kaupungeissa, eikä rahan digiaikana tarvitse olla fyysistä valuuttaa, vaan esimerkiksi kännykkäsovellus.

Paikallisrahan perustamisen tapoja on kaksi. Kaupunki voi laskea rahaa liikkeelle hyvityksenä kaupungin maksullisten palvelujen käytöstä tai kaupungille tehdyistä yleishyödyllisistä palveluksista, kuten ilmastoteoista, tai kaupunki voi perustaa aikapankin, joka mahdollistaa kaupunkilaisten keskinäisten palvelusten vaihdon aikavaluuttaa vastaan. Oma raha sopisi kulttuuripääkaupunkiin kuin Näsinneula Särkänniemeen!

Tehdään Tampereesta yhteinen jälleen!

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

—