Tutustu ajatuksiini!

Moro! Olen ehdolla Tampereen kaupunginvaltuustoon kevään 2021 kuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana.

Ajan vaaleissa vahvaa paikallistaloutta, kaupunkitilan yhteistämistä, avoimuutta ja osallisuutta sekä kaupungin ekologista siirtymää. Haluan tehdä uusia avauksia kaupunkipolitiikkaan.

Yhteinen Tampere!

Olen kirjoittanut auki ajatukseni Tampereen kehittämiseksi viiteen artikkeliin.

Artikkelit muodostavat ohjelman Tampereen kaupungin ja paikallistalouden kehittämiseksi.

Artikkelit löydät seuraavien linkkien takaa:

Otan mielelläni vastaan kommentteja ajatuksistani!

Tutustu profiiliini ja ota yhteyttä!

Tässä linkit, joiden kautta voit tutustua minuun ja olla yhteydessä:

Tässä linkit esittelyihini puolueen ja ammattiliiton sivuilla:

Ollaan yhteydessä!

Jukka Peltokoski

Jukka Peltokosken omakuva

Yhteinen Tampere! Manifesti kuntavaaleihin 2021

Kaupunki on kaupunkilaisten arkielämän tila. Kaupunki on etu- ja takapihamme, kotimme ja lähimetsämme, katumme ja terassimme. Kaupunki on paljon enemmän kuin kaupat. Kaupunki on yhteinen. Avaan tässä tekstissä ajatuksiani kuntavaaleihin 2021. Kirjoitan paikallistaloudesta, yhteisöllisyydestä ja ilmastokaupungista. Kirjoitan tulevaisuudesta.

Lähdetään tästä: Kaupunki on itsehallinnollinen yksikkö. Sen asukkailla on suuri valta järjestää asiansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaupungilla on oikeus kerätä veroja ja sillä on paljon omaisuutta. Niin verot kuin omaisuus ovat perimmiltään kaupunkilaisten yhteistä omistusta ja yhteistä varallisuutta.

Neljän vuoden välein kaupunkilaiset valitsevat keskuudestaan kaupunginvaltuuston, joka on kaupungin ylin päättävä elin. Kaupunginvaltuusto edustaa kaupunkilaisia ja on kaupunkilaisten poliittisen tahdon näyttämö. Se päättää, kuinka kaupunkilaisten yhteistä omistusta ja veroja käytetään.

Ei ole yhdentekevää keitä kaupunginvaltuustoon valitaan tekemään päätöksiä. Se, miten hyvää arkemme on, on paljolti kaupungin päätöksistä kiinni. Se, miten kaupunki käyttää verot ja hoitaa omaisuuttamme, on yhteisistä päätöksistä kiinni. Niin kaupunkitilan viihtyisyys kuin palvelujen sujuvuus tai sujumattomuuskin kertovat päätöksistä.  

Puitteemme arjessa ovat monin tavoin riippuvaisia kaupungin päätöksenteosta, ja vaikka kaupungin päätöksenteko on etäännytettyä kaupunkilaisen arjesta, se vaikuttaa suoraan arkeemme. 

Katseet kaupungin yllä

Vasemmistoliiton kuntavaaliteemat kevään 2021 vaaleissa liittyvät koulutukseen ja kasvatukseen, terveyteen ja hyvinvointiin, kestävyyteen ja ilmastotoimiin, työllisyyteen ja työntekijöihin sekä kulttuuriin ja liikuntaan. Kaikki nämä ovat läheisiä teemoja myös itselleni ja ne luovat hyvin kokonaiskuvaa siitä, miten vasemmisto kehittää kuntaa. 

Tässä tekstissä avaan omia ajatuksiani kuntavaaleihin. Tavoittelen näkökulmaa, joka on kiinni ihmisten arjessa, mutta silti hieman päivänpolitiikan yläpuolella, jotta myös uuden kuvittelulle synty tilaa. 

Avaan myöhemmissä teksteissäni lisää yksittäisiä vaaliteemojani ja niihin liittyviä konkreettisia aloitteita. Vaaliteemojani ovat paikallistalous, kaupunkitila, avoin ja osallistava hallinto sekä kaupungin ilmastotoimet. Tässä tekstissä tuon esiin erityisesti paikallistalouden teemaa, sillä se on avain myös muihin teemoihin. 

Käymme keväällä kuntavaalit, mutta puhun kaupungista, sillä kaupunki on erityinen paikka tehdä politiikkaa. On arvioitu, että 20 vuoden päästä 90% suomalaisista elää kaupungissa tai kaupungin lähiseudulla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vain etelän kolmea suurta, vaan myös pitkälti toistakymmentä maakuntakaupunkia. Kaupungistunutkin Suomi on maakuntien ja alueiden maa.

Kaupunki on inhimillisen yhteiselon moniulotteinen tihentymä. Kaupunki on moninaisten tarpeiden kohtaamisen paikka, joka tarjoaa ihmisille rikasta sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista elämää. Juuri siksi kaupungissa voi kehittyä vahvaa paikallistaloutta ja uutta itsehallinnollisuutta. Ja kaupunki sisältää tietenkin myös ympäristönsä ja suhteensa luontoon.

Vahva paikallistalous!

Paikallistalous tarkoittaa, että palvelut ja tuotteet tuotetaan mahdollisimman pitkälle paikallisten toimijoiden voimin. Vahvassa paikallistaloudessa paikallistoimijoiden välillä on vilkasta taloudellista vaihtoa ja muuta yhteistyötä. 

Paikallistalous on: paikallista yrittäjyyttä, yhdistyselämää, osuuskuntia, itsensä työllistämistä, yhteisöllisyyttä, naapuriapua… Aivan olennaista on, miten kaupunki ohjaa elinkeinorakenteen muodostumista ja miten se tekee omat hankintansa. Paikallisten isojen instituutioiden ostot ovat monen paikallisen tuottajan leipä.

Vahvassa paikallistaloudessa raha pysyy kierrossa alueella, eikä sitä imuroida ulos yksityisinä voittoina pahimmillaan veroparasiittiyhtiöiden tileille. Kun raha kiertää kädestä käteen, se tuottaa vaurautta ja hyvinvointia monelle. Tämä voisi tarkoittaa jopa omaa omaa paikallisrahaa, joka sitoisi tehokkaasti rahankiertoa paikalliselle tasolle. 

Paikallistalous ei kuitenkaan tarkoita vain rahataloutta, vaan myös erilaisia yhteisöjä ja verkostoja, jotka tuottavat yhteistä hyvinvointia omasta aktiivisuudestaan käsin. Ilman kansalaisyhteiskunnan aktiiveja ja yhdistyksiä paikallistalous olisi monia palveluja ja yhteistyöverkostoja köyhempi. 

Vahvaan paikallistalouteen kuuluu myös vahva paikallinen kulttuurielämä ja tapahtumatuotanto, joka rakentaa paikallisidentiteettiä ja paikalliskulttuuria. Vain kulttuuritoimijat voivat tehdä paikallisuudesta elävää ja uutta luovaa. 

Vahva paikallistalous on mahdollinen vain vahvan kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurielämän puitteissa, mutta tarvitaan myös kaupunki, joka rakentaa paikallistaloutta päätöksillään.  Yhteisöjen ja yritysten elinvoima syntyy aktiivisten kansalaisten ja sosiaalisten verkostojen toiminnasta, mutta kaupunki voi vaikuttaa suuresti paikallistalouden kehitykseen ja kukoistukseen.  Tässä kaupungin hankinnoilla on esimerkiksi suuri merkitys. 

Tampereen kaupungin on luotava kokonaisvaltainen paikallistalouden strategia, jossa määritellään tavoitteet ja keinot paikallistalouden vahvistamiseksi. Lähtökohtana  ovat paikallisen talouden kulttuuriset ja taloudelliset voimavarat. Ensimmäinen askel strategian toimeenpanossa olisi nostaa paikallistalouden lippu ylös ja organisoida toimijoiden välisiä kohtaamisia ja verkostoitumista.

Kokonainen harppaus olisi resurssoida kansalaisyhteiskuntaa, kulttuurielämää sekä yrityksiä ja yrittäjiä paikallistalouden vahvistamiseksi. Kaupungilla paikallisena supertoimijana on tähän mahdollisuus.

Tulevaisuuden ilmastokaupunki!

Ilmastonmuutoksen eteneminen ja luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ovat kaksi aikamme suurinta ekologista uhkakuvaa, joihin kumpaankin kaupunki voi vaikuttaa toimillaan merkittävästi. Ilmastokaupungin ja monimuotoisen luontokaupungin rakentaminen voivat olla suurimpia ympäristötekoja koko elämässämme, jos vain onnistumme niissä.

Tampereen kaupungilla on vahva ilmastostrategia, eikä keinoista tai asiantuntemuksesta ole pulaa. Liian helposti strategiat jäävät kuitenkin vain paperille. Tahtotilan strategian läpiviemiseksi on tultava meiltä kaupunkilaisilta. On meidän tehtävämme valvoa, että kaupunki toteuttaa vahvoja ilmastotoimia.

Kaupungin päästöjen nollaamisen lisäksi kyse on turvallisen tilan rakentamisesta meille kaupunkilaisille ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin sään ääri-ilmiöihin sopeuduttaessa. Parhaimmillaan ratkaisut ovat sellaisia, jotka samalla lisäävät kaupungin ympäristöllistä monimuotoisuutta, kuten metsien, viheriöiden, puistojen ja istutusten suosiminen niin kaupungin mailla kuin kaupunkikuvassakin.

Lisäksi ilmastokaupungin ja luontokaupungin rakentaminen on mahdollisuus vihreälle työllisyyspolitiikalle. Vaikka sote-palvelut siirtyvät tulevaisuudessa maakunnalle, kunnan rooli työllisyyspalvelujen järjestäjänä on vain vahvistumassa. Siitä esimakua antaa juuri alkanut työllisyyden kuntakokeilu, jonka piirissä Tamperekin on.

Kaupunki tulee linjata vihreän työn uranuurtajaksi. Kaupungin työllisyyspalvelut on suunniteltava tukemaan ekologista siirtymää? Kaupungin itsensä on panostettava työllistäviin hankkeisiin, joissa edistetään ekologista jälleenrakennusta. Tällaisten asioiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä ilmastokaupunkia rakennettaessa.

Itsehallinnon tulevaisuus on yhteishallinto

Kunnan itsehallinnolla tarkoitetaan sitä, että kunnalla on oikeus päättää, miten se järjestää sille määrätyt tehtävät ja mitä muita tehtäviä se ottaa hoitaakseen. Kunta voi myös määrätä pitkälti omasta hallinto- ja johtamistavastaan.

Tarkkaan ottaen kunnan itsehallinto tarkoittaa tarkoittaa kuntalaisten itsehallintoa, tai ainakin sitä sen pitäisi tarkoittaa. Todellisuutta on, että hallinto elää omaa elämäänsä, jonka kärryillä valtuutetutkaan eivät aina pysy. Siksi hallintoa pitäisi avata yhä läpinäkyvämmäksi ja päätöksentekoa tulisi tuoda lähemmäksi ihmisten arkea. Keinoja tähän ovat esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin kehittäminen ja julkisuusperiaatteen soveltaminen kaupungin yhtiöiden päätöksentekoon.

Itsehallinnon tulisi tarkoittaa myös kaupungin työntekijöiden vahvempaa osallisuutta työpaikkansa arkeen. Tampereen kaupungin tehtäviä hoitaa lähes 15 000 työntekijää, mikä tekee kaupungista suurimman työnantajan koko Pirkanmaalla. On ensiarvoisen tärkeää, että kaupunki on hyvä työnantaja, joka ei palkitse lomautuksilla ja irtisanomisilla ja jolle työntekijöiden työhyvinvointi on ensiarvoista, kuten ammattiliittoni Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL peräänkuuluttaa kuntavaaliteemoissaan (https://www.jhl.fi/ajankohtaista/teemat/kuntaremontti-2021-2025/). 

Julkisena työnantajana kaupungin tulee näyttää tietä työpaikkademokratian kehittämisessä. Työntekijöillä on usein paras tieto siitä, miten heidän työtään pitäisi kehittää ja millaisia tarpeita kaupunkilaisilla on. Tämä on myös oleellista kaupungin ekologisen siirtymän kannalta. Julkisen puolen työntekijät ovat sen avaintyöntekijöitä siirtymän edellyttäessä vahvoja julkisia palveluja ja panostuksia ekologisen jälleenrakennuksen hankkeisiin.

Itsehallintoa on siis kehitettävä yhteishallinnoksi, johon kaupunkilaisilla ja kaupungin työntekijöillä on entistä enemmän osallistumisen mahdollisuuksia ja jossa kaupunkilaisten ja kaupungin työntekijöiden oma osaaminen otetaan suoraan mukaan ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kaupungin rakennustyöhön. 

Samalla kysymys on paikallistalouden kehittämisestä. Omaehtoinen päätöksenteko edellyttää omaa taloutta, joka ei ole täysin valtionbudjetin tai maailmanmarkkinoiden armoilla. Sellainen talous edellyttää myös omaa identiteettiä ja kulttuuria.

Tietenkään paikallisesti ei voida tehdä kaikkea, eikä kaikessa voida pärjätä kansainvälistä kilpailua vastaan, mutta sitä suuremmalla syyllä Tampereelle on syytä tehdä paikallistalouden strategia, joka kertoo, miten me rakennamme paikallista taloutta globaalissa maailmassa. 

Metropoli emme ole, kummoloiden ja harkimoiden hiekkalaatikoksi emme halua tulla, olkaamme siis reilusti paikallisia! Olkaamme sitä omista yhteisöllisistä voimavaroistamme käsin!

Se on mahdollista kun tehdään Tampereesta yhteinen jälleen!

Jukka Peltokoski

Paikallistalous kuntoon! Vaatimuksia vaaleihin, osa 1/4

Vahva Tampere syntyy vahvasta paikallistaloudesta. Vahva paikallistalous syntyy paikallisesta yrittäjyydestä, yhteisöllisyydestä ja kulttuurista. Kunta on paikallistalouden veturi, joka voi monin keinoin vaikuttaa paikallistalouden vahvistumiseen – samalla kun se on itse riippuvainen vahvasta paikallistaloudesta. Tässä kirjoituksessa esittelen paikallistalouden vaatimuksia Tampereen kuntapolitiikkaan.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen paikallistaloudesta? Varmasti paikalliset yritykset! Eloisa kirjo paikallisia yrityksiä tarkoittaa moninaisia saatavilla olevia palveluita ja tuotteita. Yritykset myös maksavat veroja ja työllistävät ihmisiä ja ylläpitävät siten paikallistalouden elinvoimaa. Paikallisen yrittäjyyden edistäminen kunnassa on tärkeää.

Kuitenkin yhtä tärkeää on myös laajentaa näkökulmaa paikallisiin yhdistyksiin ja erilaisin muihin yhteisöihin ja yhteistoiminnallisiin verkostoihin. Kaikki talous ei ole rahataloutta, vaan ihmisten toimeentulo ja hyvinvointi perustuvat paljon myös yhdessä tekemiselle ja yhdessä jaetuille resursseille. Hyvässä paikallistaloudessa vallitsee ystävyys, yhteistyö ja avunanto.

Vahvaa paikallistaloutta ei voi olla myöskään ilman vahvaa paikallista kulttuurielämää, joka tuottaa sivistystä ja henkistä hyvinvointia sekä paikallista identiteettiä ja luovuutta. Kulttuuritapahtumat ovat aina paitsi levon ja virkistyksen myös uutta luovien kohtaamisten tiloja. Paikallistalous on ihmisen mittaista taloutta, joka tuntuu iholla hyvänä arkena ja kokemuksellisena rikkautena.

Julkisilla hankinnoilla vipuvoimaa paikallistalouteen

Sipilän hallituksen tekemät leikkaukset kuntien valtionosuuksiin tuntuvat haitallisesti Tampereenkin taloudessa. Kunnat ovat riippuvaisia valtiosta ja laajemmin maailmantalouden tilasta, mutta silti ne voivat kohentaa talouttaan myös itsenäisesti vahvistamalla paikallistaloutta. Paikallistalous on siis mahdollisuus omavaraisuuden ja itsenäisyyden kasvattamiseen suhteessa valtioon ja ulkopuolisiin investointeihin. Vahva paikallistalous on vahvempi myös suhteessa maailmantalouden heittelyihin.

Kaupunki voi varsinkin hankinnoillaan vaikuttaa paljon paikallistalouden kehitykseen, sillä kaupunki on monen paikallisen yrityksen ja yhdistyksen asiakas. Välillisten vaikutusten kautta kaupungin liikkeelle laittamalla rahalla on vieläkin suurempi merkitys. Kaupungin kannattaa tehdä hankintojaan siten, että ne suuntautuvat mahdollisimman paljon paikallistalouden tuottajille.

Paikallisuus sinänsä ei voi olla hankintojen peruste (tämän estää hankintalaki), mutta hankintoja pilkkomalla ja hankintaosaamista kehittämällä paikallisilla ja pienemmilläkin toimijoilla on paremmat mahdollisuudet menestyä kaupungin kilpailutuksissa. Myös ottamalla entistä paremmin huomioon sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat hankintoja tehtäessä paikalliset tuottajat voivat saada ansaitsemaansa etua. Lisäksi euromääräisesti pienet hankinnat voidaan tehdä ilman kilpailutusta, joten varsinkin tällaisissa hankinnoissa on mahdollista arvioida hankinnan vaikutuksia suoraan myös paikallistalouden kannalta.

Suomalaisuuden ja paikallisuuden puolesta kuntien hankinnoissa on vedonnut vahvasti esimerkiksi Suomalaisen Työn Liitto, joka on korostanut, että mahdollisuuksia kotimaista ja paikallista tuotantoa tukeviin hankintoihin on enemmän kuin aina käytetään. Suomalaisen Työn Liitto onkin listannut viisi keinoa, jolla paikallisia hankintoja voidaan edistää kunnissa. Suuntaamalla hankintojaan kotimaiseen ja paikalliseen tuotantoon kunnat voivat edesauttaa koronapandemian jälkihoidossa, ja samalla  paikallisten valintojen tekemisen tärkeyttä samalla kun se tarjoaa mahdollisuuden muuttaa pysyvästi hankintakulttuuria.

Joutsenmerkki, Pro Luomu, Reilu kauppa ja EU-ympäristömerkki ovat puolestaan vedonneet kuntien ekologisesti ja eettisesti vastuullisten hankintojen puolesta. Usein vastuullisuus ja paikallisuus kulkevat käsi kädessä, koska vastuullisen tuotannon kehittäminen on paikallisille tuottajille mahdollisuus kilpailla kansainvälisiä yrityksiä vastaan samalla kun paikallisten tuotantoketjujen vastuullisuutta on helpompi valvoa kuin mutkikkaita ja epämääräisiä globaaleja ketjuja. 

Merkittävää on myös huomata, että Suomeen luotiin viime vuonna kansallinen hankintastrategia, joka tukee vastuullisten hankintojen tekemistä kunnissa. Strategia korostaa hankintaosaamisen vahvistamista kunnissa ja se ohjaa hankintojen tekemistä suomalaisuutta ja paikallisuutta sekä ekologista ja eettisyyttä korostavaan suuntaan. Saatamme siis hyvinkin elää hankintakulttuurin murrosaikaa, jonka myötä paikallisuus ja vastuullisuus nousevat uuteen arvostukseen.

Tiloja yrittäjille ja kulttuurille

Paikallisuuden ja vastuullisuuden huomioivan hankintaosaamisen lisäksi kaupunki voi edesauttaa paikallistalouden vahvistumista myös muilla keinoilla. Kaupungilla on esimerkiksi tiloja, joita se voi vuokrata kohtuuhinnalla pienyrittäjille, itsensä työllistäjille ja yhdistyksille. Tampereella erityisesti luovien alojen ja kulttuuriväen tilakysymysten ratkaiseminen on laiminlyöty jo vuosia. Kuitenkin usein tärkein resurssi uutta luovalle toiminnalle on neljä seinää ja katto pään päälle.

Tilakysymys on lisäksi itseään isompi asia. Niin uusien liikeideoiden kuin uuden kulttuurinkin kehittäminen vaatii yhteisöjä ja verkostoja ja tapahtumatilaa. Neljä seinää ja katto pään päälle voi parhaimmillaan tarkoittaa monitoimitilaa, hubia tai sosiaalikeskusta, joka mahdollistaa enemmän kuin lokeroidut luukut ja suljetut neliöt. Erilaisia luovia tiloja olisi hyvä miettiä yhdessä oppilaitosten kanssa.

Kaupunki voi myös itse järjestää tilaisuuksia ja tapahtumia paikallistalouden toimijoiden välisten kohtaamisten mahdollistamiseksi ja toimijaverkostojen vahvistamiseksi. Vaikka esanssiset juhlapuheet ja jargonilla automaattikirjoitetut strategiat on niin sanotusti “niin nähty”, ja vieläpä kuultukin monta kertaa päälle, niin kaupungilla on kuitenkin valtaa vaikuttaa ihmisten arvostuksiin. Jos kaupunki liputtaa näkyvästi paikallistalouden puolesta, niin paikallistalouden arvostus kasvaa.

Kaupunki voi siis tehdä paljon, kunhan tavoitetila on kirkas. Keskiössä on yksinkertainen ymmärrys siitä, että paikallinen elinvoima kasvaa paikallisesta aktiviteetista ja paikallisesta kulttuurisesta ilmaisuvoimasta. Toivoisin kuulevani tulevaisuudessa vähemmän kansainvälistymispöhinää ja bisnesspektaakkelia ja enemmän ajatusta siitä, kuinka Tampereen alueen kulttuurinen omaperäisyys ja ihmisten välinen yhteisöllisyys nostetaan uuteen kukoistukseen – joka sitten kyllä huomataan maailman äärissä saakka.

On myös syytä ymmärtää, että talous, ihmisten keskinäisen toimeentulon ja hyvinvoinnin lähteenä, on rahataloutta laajempi kokonaisuus, jossa rahatalouskin rakentuu lopulta sosiaalisen luottamuksen sekä yhteistoiminnan ja yhteisresurssien varaan. Yhteinen tulee ennen yksityistä. Siksi yhdistykset, yhteistoiminnalliset verkostot sekä taiteilijat ja kulttuuriväki pitäisi aina ottaa vahvasti huomioon paikallistaloutta kehitettäessä. Kaikki, myös uudet ja kekseliäät liikeideat, kasvaa yhteisöllisistä verkostoista.

Paikallistalouden vahvistamiseksi ja paikallistaloutta koskevan tahtotilan kirkastamiseksi Tampereen kaupungin olisi luotava paikallistalouden strategia, joka sisältäisi julkisten hankintojen ja paikallisen elinkeinoelämän kehittämisen lisäksi kuvauksen paikallisyhteisön kehittämisestä yhteisönä. 

Tällainen strategia tulisi luoda yhdessä paikallistalouden toimijoiden kanssa, sillä jo strategian luominen itsessään olisi keino tunnistaa yhteisöllisiä voimavaroja ja rakentaa uutta luovaa paikallista yhteistoimintaa. Itsehän perustaisin päälle paikallisrahan, mutta siitä lisää myöhempänä!

Vaatimuksia paikallistalouden vahvistamiseksi

Tehdään paikallistalouden strategia!

Tampereen kaupungin on tehtävä paikallistalouden strategia, joka asettaa paikallistalouden vahvistamisen tietoiseksi tavoitteeksi. Paikallistalouden strategian on kuvattava Tampereen alueen paikallistalouden toimijat ja resurssit sekä haasteet ja mahdollisuudet. Paikallisen yrittäjyyden lisäksi kuvaukseen on sisällytettävä erilaiset yhteisölliset ja verkostolliset toimijat sekä yhteisresurssit. Paikallistalous on ymmärrettävä ennen kaikkea yhteisen toimeentulon ja yhteisvarallisuuden rakentamiseksi. Strategia on tehtävä joukkouttamalla ja jalkauttamalla hanke toimijoiden itsensä pariin.

Suunnataan julkiset hankinnat ekologisille, sosiaalisille ja paikallisille tuottajille! 

Tampereen kaupungin hankinnoissa on painotettava ekologisia ja sosiaalisia hankintakriteerejä. Hankintaosaamista on kehitettävä niin, että hankinnoissa kyetään ottamaan paremmin huomioon paikalliset tuottajat. Hankintoja on ositeltava niin, että myös pientuottajilla on mahdollisuuksia pärjätä kilpailutuksissa. Raja-arvojen alle jääviä hankintoja on tehtävä niin, että ne tukevat paikallistalouden strategiaa. 

Paikallistalouden elinvoimaa on tarkasteltava kokonaisuutena. Aina ei ole välttämättä järkevintä ostaa halvinta, sillä julkisissa hankinnoissa liikkeelle laskettu raha kertautuu paikallistalouden kierrossa tuottaen alueellista työllisyyttä, hyvinvointia ja verotuloja. Alueen ulkopuolelle – pahimmillaan veroparatiiseihin saakka – rahaa imuroivat tuottajat köyhdyttävät aluetta pitemmän päälle, vaikka ne pärjäisivätkin hintakilpailussa.

Perustetaan kiertotalouden keskus kaikkiin kaupunginosiin!

Tampereen kaupungin on parannettava asukkaiden mahdollisuuksia ekologiseen elämäntapaan perustamalla kaupunginosiin kiertotalouden keskuksia. Ei riitä, että kaupungissa on muutama kierrätyskeskus ja yksi jäteasema, jotka sijaitsevat etäisyyksien päässä useimmista ihmisistä. Kaikkiin isoimpiin kaupunginosiin on perustettava oma kierrätyskeskus, jossa toimii myös ongelmajätteiden vastaanotto, polkupyöräpaja, 3D-tulostamo, tee-se-itse-ompelimo, sosiaalinen kahvila, kaupungin infopiste ja ideoiden puitteissa paljon muuta. Kestävässä kaupungissa tällaisen pitäisi olla itsestäänselvyys. 

Kiertotalouden keskuksia voidaan kehittää lähikirjastojen yhteyteen tai niillä voidaan elävöittää alueilla tyhjillään olevia rakennuksia. Kiertotalouden keskus voi toimia kaupungin sosiaalisena työllistäjänä ja se voidaan perustaa sosiaalisena osuuskuntana yhteistyössä yritysten ja oppilaitosten kanssa. Kiertotalouden keskuksen on palveltava myös kulttuurikeskuksena, josta tulee alueen sosiaalisen elämän paikka.

Tehdään aktiivista työnantajapolitiikkaa! 

Tampereen kaupungin on toimittava aktiivisen työnantajuuden eteen niin omalla kohdallaan kuin alueen muidenkin työnantajien suhteen. Aktiiviselle työnantajuudella on suuri vaikutus alueen työllisyyteen ja paikallistalouteen. Kaupungilta on vaadittava aktiivisia työllistämistoimia suhteessa työttömiin ja hyvää työnantajuutta suhteessa kuntatyöntekijöihin. Kaupungin on myös toimittava esimerkkinä työpaikkademokratian kehittämisessä.

Oman työnantajuuden lisäksi kaupungin on vaikutettava alueen työnantajien aktivoimiseen työvoiman työllistämisessä. Tampere on mukana Työ- ja elinkeinoministeriön käynnistämässä työllisyyden kuntakokeilussa, jossa kunta saa entistä suuremman roolin työllisyystoimissa. 

Työllisyyden kuntakokeilusta on tehtävä aktiviisen työllistämisen kokeilu, jossa työnantajiin kohdistetaan aktiivitoimia työpaikkojen synnyttämiseksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi avointen ja piilotyöpaikkojen aktiivista kartoittamista asiaan palkatun viranomaisen toimesta. Kaupunki voi myös tiedottaa ja kampanjoida työnantajien suuntaan työllistämisen puolesta paikallisen työllisyysasteen nostamiseksi. Työllisyysasteella on suuri merkitys kuluttajien ostovoimalle paikallistaloudessa.

Työllisyyskokeilussa on myös edistettävä sosiaalisten osuuskuntien perustamista Tampereelle. Kaupunki voi toimia osuuskuntien perustajana. Avointen markkinoiden lisäksi sosiaalisia osuuskuntia voidaan perustaa vastaamaan kaupungin kehitystarpeisiin, kuten pyörittämään kiertotalouden keskuksia ja tekemään kaupungin ekologista jälleenrakennusta.  

Luodaan Tampereelle paikallisraha!

Tampereen kaupungin on otettava asiakseen luoda paikallisraha Tampereelle ja Pirkanmaalle. Paikallisraha on voimakas keino rakentaa paikallistaloutta ja paikallisidentiteettiä. Oma raha pysyy paikallisessa kierrossa ja aktivoi oman alueen vaihtosuhteita ja vuorovaikutusta. Paikallisraha toimii vahvistavassa suhteessa sosiaaliseen pääomaan.

Kuntatalouden elvyttäminen koronakriisistä vaatii ennakkoluulottomia ratkaisuja. Paikallisrahan luominen olisi tällainen. Tampere voisi pilotoida paikallisrahaa hakeutumalla paikallisrahan kokeilukunnaksi kansallisen kokeilukulttuurin nimissä. Maailmalla paikallisrahoja toimii jo useissa kaupungeissa, eikä rahan digiaikana tarvitse olla fyysistä valuuttaa, vaan esimerkiksi kännykkäsovellus.

Paikallisrahan perustamisen tapoja on kaksi. Kaupunki voi laskea rahaa liikkeelle hyvityksenä kaupungin maksullisten palvelujen käytöstä tai kaupungille tehdyistä yleishyödyllisistä palveluksista, kuten ilmastoteoista, tai kaupunki voi perustaa aikapankin, joka mahdollistaa kaupunkilaisten keskinäisten palvelusten vaihdon aikavaluuttaa vastaan. Oma raha sopisi kulttuuripääkaupunkiin kuin Näsinneula Särkänniemeen!

Tehdään Tampereesta yhteinen jälleen!

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

Lue lisää muista vaaliteemoistani:

Jukka Peltokosken omakuva

Kaupunkitila yhteiseksi! Vaatimuksia vaaleihin, osa 2/4

Hyvä kaupunki on kaupunkilaisten yhteinen etupiha, joka mahdollistaa yhteisöllisyyden ja vapaan kaupunkilaiselämän. Kaupunkitila rakennuksineen, katuineen, toreineen ja luontoalueineen on arkielämämme tila ja elämämme keskeinen tapahtumapaikka, jolla on suuri vaikutus elämänlaatuumme. Tässä kirjoituksessa käsittelen ajatuksiani kaupunkitilan yhteistämisestä – sillä hyvä kaupunkitila mahdollistaa yhteisen tekemisen ja olemisen.

Liian helposti kaupunkitilaa kehitetään vain logistiikkakeskuksena, jonka tehtävä on mahdollistaa nopea liike kodista töihin ja töistä kaupan kautta kotiin. Liian helposti kaupunkitila supistuu vain liike-elämäksi ja koneistoksi, jolla tehdään rahaa. Ikään kuin rahalla voisi omistaa kaupungin, vaikka kaupungin omistavat kaupunkilaiset.

Hyvä kaupunkitila mitataan siinä, miten hyvin ihmiset viihtyvät kaupunkitilassa tilan itsensä vuoksi. Hyvä kaupunkitila tarjoaa mahdollisuuksia elää ja oleskella. Se tarjoaa paikkoja pelailla, urheilla ja hengailla vapaasti. Se mahdollistaa tapaamiset ja tapahtumat, jotka tuovat eloa kaduille ja kortteleihin. Viihtyisä kaupunki tuo kaupunkilaiset yhteen erilaisina, mutta saman kaupungin asukkeina.

Hyvä kaupunkitila on myös vihreä ja hengittävä. Se ei ole betoninen logistiikkakeskus, jossa jokainen neliö on varattu liiketoiminnan ja eriöasumisen tehokäyttöön, vaan ennemminkin elävä luontokaupunki ja eloisa pihamaa, jossa on myös sujuva liikkua paikasta toiseen. Hyvä kaupunkitila purkaa elämän kaupallisuutta.

Kaupungin viihtyisyys ja toimivuus ratkaistaan suuressa mittakaavassa hyvänä kaavoittamisena. Kuitenkin viihtyisän tilan luomisessa voi olla kyse niinkin pienistä asioita kuin penkeistä tai pöydistä puistoissa tai tapahtumista kaduilla- ja toreilla.

Erilaiset kaupunkiliikkeet ovat tuoneet esiin uusia haluja, jotka kohdistuvat elämän vapauteen ja mahdollisuuksiin kaupungissa. Liikkeet kertovat, että kaupungilta odotetaan enemmän kuin sitä, että kotoa pääsee töihin ja kauppaan. Kaupungilta halutaan mahdollisuuksia viettää aikaa ja osallistua tapahtumiin. Elää ekologisesti ja yhteisöllisesti. Moni haluaa myös olla tapahtumien järjestäjä itse.

Elämme kaupunkikulttuurin murrosta. Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin voi nähdä, että monissa paikoissa tapahtuu jo ihmisten itsensä toimesta. Joka talvi eri puolille kaupunkia syntyy hienoja pulkkamäkiä ja aina kevään tullen torit täyttyvät aikaansa viettävistä ihmisistä. Joka kesä puistoissa pelataan ja tanssitaan. Kuitenkin puistoista saattaa puuttua vessoja ja penkkejä ja liukumäen alla on vaarallinen tolppa.

Ihmisten haluihin vastaamiseksi kaupungin tulee mahdollistaa omaehtoinen tapahtumakulttuuri ja tunnistaa yhteisöllinen toiminta, joka jo elävöittää katuja ja kortteleita sekä toreja ja puistoja. Kaupungin tulee mahdollistaa omaehtoinen tapahtumakulttuuri ja parannella kaupunkitilaa tukemaan sitä.

Julkisen tilan lisäksi kyse on myös sisätiloista, joita kaupungin pitäisi kyetä tarjoamaan myös kulttuuriväelle ja luovien alojen toimijoille. Valitettavasti Tampereen maine tilakysymyksissä ei ole vahva. Tiloja on, mutta niitä pantataan tai roikotetaan epävarman tulevaisuuden löysässä hirressä. Kuitenkin elävä kaupunki tarvitsee omaehtoista kulttuuria, joka puolestaan tarvitsee usein vain tilaa ja tiloja toimia.

Vaatimuksia yhteisen kaupunkitilan luomiseksi

Laitetaan liikuntapaikkoja koulujen pihoille!

Tampereen kaupungin tulee kehittää koulujen pihoista ympärivuorokautisia harrastuspaikkoja. Pihoille on rakennettava parkour- ja skeittipaikkoja, kiipeilyseiniä ja kuntoilutelineitä sekä palloiluhäkkejä ja pelikenttiä. Näistä on iloa niin koululaisille välitunneilla kuin kaupunkilaisille iltaisin ja viikonloppuisin. Kun koulujen pihat eivät ole tyhjillään iltaisin, myös kouluihin kohdistuva ilkivalta vähenee. Koulujen pihat kokoontumispaikoiksi!

Kartoitetaan elävä kaupunkitila!

Tampereen kaupungin on tehtävä kartoitus elävästä kaupunkitilasta tarkoittaen arkielämän sosiaalisia paikkoja ja käytäntöjä, joilla ihmiset käyttävät kaupunkitilaa yhteisölliseen ja virkistykselliseen toimintaan. Kartoituksen tekeminen voidaan joukkouttaa liikunta- ja kulttuuriyhdistyksille sekä asukasyhdistyksille ja yhteisöaktiiveille, joita voidaan samalla kannustaa ideoimaan kaupunkitilan uusia ja luovia käyttömahdollisuuksia. Kartoittaminen tekee elävän kaupunkitilan näkyväksi nostaa esiin katutason viisauden sen kehittämiseksi. Painopiste on reilua laittaa lähiöihin, joiden kehittämiseen tarvitaan erityisiä panostuksia.

Annetaan tilat taiteilijoille ja yhdistystoimijoille!

Tampereen kaupungin pitää ratkaista taiteilijoiden ja yhdistystoimijoiden tilakysymys, joka on vellonut vuosia ja leimannut Tamperetta kulttuuriepäystävälliseksi kaupungiksi. Olemassa olevat kulttuuritilat ja työtilayhteisöt on vakiinnutettava ja niiden arvo on ymmärrettävä. Esimerkiksi Hirvitalon, Kulkutautisairaalan ja Onkiniemen kaltaisten kulttuuriyhteisöjen jatkuvuus on turvattava. Katsetta voidaan kääntää myös kaupunkeihin, joissa toimii kunnan omistamissa rakennuksissa erityisiä järjestöjen taloja ja yksinyrittäjien ja itsensä työllistäjien työtilayhteisöjä.

Pistetään pöytiä puistoihin!

Yksinkertaista! Tampereen kaupungin on järjestettävä puistoihin pöytiä. Pikkujuttu parantaisi puistojen viihtyisyyttä mahdollistamalla paremmin ruokailut ja pelailut ja työskentelyn puistossa läppärin kanssa. Koronakeväänä kaupunki tekikin näin Hämeenpuistokadulla. Pitkään aikaan katu ei ole ollut yhtä eläväinen. Pistetään pöytiä saman tien myös toreille.

Eläköön Eteläpuisto!

Todellakin! Eteläpuisto on liitettävä kansalliseen kaupunkipuisto-ohjelmaan ja puistosta on tehtävä luonnon monimuotoisuutta, ihmisten toiminnallisuutta ja kulttuuria edistävä puistoalue. Eteläpuiston suojeleminen on ymmärrettävä osaksi lähiluonnon suojelemista ja luontokaupungin rakentamista. Katseet tulee kääntää myös Kaupin-Niihaman metsiin ja niiden säilyttämiseen monimuotoisena luontoalueena, jolla on suuri merkitys hyvinvoinnillemme ja jonka jokaisesta säilytetystä aarista tulevat kaupunkilaispolvet vielä kiittävät!

Tehdään Tampereesta yhteinen jälleen!

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

Lue lisää muista vaaliteemoistani:

Jukka Peltokosken omakuva

Avoimuutta ja osallisuutta! Vaatimuksia vaaleihin, osa 3/4

Kaupungin kuuluu asukkailleen, jotka ovat kaupungin todellisia omistajia. Kuitenkin kaupunki saattaa tuntua kuin paikalta, jossa ollaan kuin vieraana ja vieraiden voimien armoilla. Kaupungin omistajina esiintyvät isot firmat ja firmojen etuja palvelevat poliitikot, jotka määräävät, miten kaupunkia kehitetään. Tässä kirjoituksessa keskustelen avoimuuden ja osallisuuden lisäämisestä Tampereella.

Kaupunkia tulisi kehittää todellisten omistajiensa, asukkaiden ehdoilla.

Jotta kaupunkilaiset voivat päättää kaupungin asioista, heidät on osallistettava kaupungin päätöksentekoon. Päätöksenteko tuntuu kaupunkilaisista kuitenkin helposti etäiseltä ja vaikeasti lähestyttävältä. Vaikka valtuuston kokoukset ovat avoimia, päätöksentekoprosesseista ja valmistelutyön vaiheista on vaikea päästä kärryille. 

Nykyaikainen tietoteknologia mahdollistaa päätöksenteon ja päätösten valmistelun avaamisen uusilla tavoilla. Edustuksellisen päätöksenteon rinnalle onkin kehitettävä suoraa kaupunkidemokratiaa joukkouttamalla asioiden valmistelua ja osallistamalla kaupunkilaisia päätöksentekoon esimerkiksi kuntalaisäänestyksillä, kansalaisraadeilla ja osallistuvalla budjetoinnilla sekä kehittämällä sähköistä demokratia-alustaa. Tuottamalla avointa dataa kaupunki luo avoimuuden lisäksi edellytyksiä uusille yrityksille ja palveluille.

Vieraantuneisuuden ja osattomuuden kokemus liittyy myös työttömyyteen, rahattomuuteen ja palvelujen vajavaisuuteen. Prekaarius eri muodoissaan sysää ihmisiä syrjään mahdollisuuksista elää täysivaltaisesti kaupungin asukkeina. Kaupunki lupaa kaikille hyvää elämää, joka on sosiaalisesti ja kulttuurisesti rikasta, mutta jakaa tosiasiassa ihmisiä eri luokkiin varallisuuden, kyvykkyyden ja vaikkapa asuinalueen mukaan. 

Kaupunkilaisten omistajuutta kaupungista onkin kehitettävä paitsi kaupunkidemokratian myös sosiaalisen osallisuuden keinoin. Sosiaalipalvelujen lisäksi kyse on yhteisötalouden vahvistamisesta esimerkiksi osuuskuntia perustamalla. Myös asuinalueiden ja lähiöiden tasavertaisuuteen on kiinnitettävä huomiota. Samalla kun Tampereen keskustaa on kehitetty vauhdilla, lähiöt ja lähiöasujat ovat jääneet kehityksestä osattomiksi. 

Yhä suurempi osa tamperelaisista on äidinkieleltään muun kuin suomenkielisiä. Kielellinen moninaisuus on myös kasvamaan päin maahanmuuton myötä. Kuntalaisina jokainen tamperelainen on tasavertainen kaupungin jäsen, jolle tulee pyrkiä tarjoamaan palvelua omalla äidinkielellään. 

Oireellisesti vain vähemmistö maahanmuuttaijsta äänestää kuntavaaleissa, mikä kertoo vieraantuneisuudesta kaupungin hallinnosta. Ongelmaa voidaan taklata kehittämällä kaupungin palveluja yhä monikielisemmiksi ja ottamalla uusien tamperelaisten osallistaminen kaupungin poliittiseen kulttuuriin kehityskohteeksi. 

Vaatimuksia osallisuuden ja avoimuuden edistämiseksi

Lähiöt kuntoon!

Tampereen kaupungin on otettava lähiöt lähivuosien kehityskohteeksi. Moni lähiö rapistuu samalla kun Tampereen keskusta on laitettu paraatikuntoon. Kuitenkin suurin osa tamperelaisista asuu lähiöissä. Kaupunginosien eriytyminen on pysäytettävä ennen kuin  Tampereella ollaan samassa tilanteessa kuin Helsingissä. 

Lähiöiden tilanteesta on tehtävä selvitys ja paitsioon jääneiden lähiöiden kunnostamiseen on panostettava. Lähiöiden asukkaat on osallistettava asuinalueidensa kehittämiseen joukkouttamalla ongelmien kartoittaminen ja kehitysideoiden tuottaminen. Asukkaiden tarpeet on otettava kehitystyössä vakavasti.

Kaupunkiyhtiöt julkisuusperiaatteen piiriin!

Tampereen kaupungin yhtiöt on avattava julkisuusperiaatteen piiriin, jotta niiden toiminta on läpinäkyvää. Tällä hetkellä kaupunginyhtiöt ovat läpinäkyviä tuskin edes kaupunginvaltuutetuilla, sillä yhtiöt piiloutuvat yhtiösalaisuuden varjoihin. Tilanne on otollinen korruptiolle.

Kaupunginyhtiöt ovat kuitenkin perimmiltään kaupunkilaisten omistamia yhtiöitä, joten kaupunkilaisilla tulee olla mahdollisuus valvoa ja myös oppia ymmärtämään niiden toimintaa.  Julkisuusperiaatteen soveltaminen tuleekin kirjata kaupunginyhtiöiden sääntöihin. Kaupunginyhtiöt on myös jatkossa perustettava osuuskunniksi ja yhteiskunnallisiksi yrityksiksi, joiden toimintamalliin läpinäkyvyys kuuluu lähtökohtaisesti.

Perustetaan asumisosuuskunta Tampereelle!

Tampereen kaupungin on edistettävä asumisosuuskuntien perustamista Tampereelle. Asumisosuuskunta on vaihtoehto sekä omistusasumisen että vuokra-asumisen hintojen jatkuvalle kallistumiselle. Oikein järjestettynä asumisosuuskunta tarjoaa kohtuuhintaisen ja yhteisöllisen asumismuodon.

Asumisosuuskunta on osuuskunnan omistama talo, jossa osuuskunnan jäsenet asuvat vuokralaisina. Taloyhtiön muotona osuuskunta tukee hyvin yhteisöllisen kulttuurin kehittämistä osuuskuntana omistettuun taloon. Kaupungin kumppanuus ja ARA-lainoitus takaavat puolestaan kohtuuhintaiset perustamiskustannukset.

Asumisosuuskuntia on tällä hetkellä perusteilla Helsinkiin ja Järvenpäähän. Tampereen kannattaa ottaa esimerkeistä mallia ja lähteä edistämään omaa asumisosuuskuntaa myös Tampereelle yhteistyössä sopivan rakennusyhtiön kanssa. 

Perustetaan myös muita sosiaalisia osuuskuntia Tampereelle!

Tampereen kaupungin on edistettävä sosiaalisten osuuskuntien perustamista Tampereelle. Sosiaalisella osuuskunnalla tarkoitetaan, jolla on vaikeasti työllistyviä työnhakijoita työllistävä tai muu sosiaaliseen haasteeseen keskittyvä tehtävä. Sosiaaliset osuuskunnat toimivat yleensä monitoimijamallilla eli niiden takana on useita intressiryhmiä. Kaupunki voi esimerkiksi perustaa sosiaalisia osuuskuntia yhdessä tarkoituksenmukaisia sosiaalisia ryhmiä edustavien yhdistysten kanssa.

Sosiaaliset osuuskunnat vahvistavat paikallistaloutta työllistämällä ihmisiä ja vahvistamalla ihmisten välisiä sosiaalisia ja solidaarisia siteitä. Sosiaalisten osuuskuntien perustaminen on itseoikeutettu aloite osana meneillään olevaa työllisyyden kuntakokeilua, jossa kehitetään uusia työllistämisen tapoja ja jossa kaupungille siirretään entistä enemmän valtaa ja vastuuta vahvan työllisyyden ylläpidosta.

Sosiaalinen osuuskunta voi työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä tuottamaan tuotteita ja palveluita avoimille markkinoille tai sosiaalinen osuuskunta voi tuottaa jotain muuta sosiaalista palvelua sitä tarvitsevalle ihmisryhmälle. Edellä mainittu asumisosuuskunta on yksi sosiaalisen osuuskunnan malli.

Sosiaalinen osuuskunta voi vastata myös kaupungin ekologisen jälleenrakennuksen tarpeisiin. Kaupunki voi perustaa sosiaalisen osuuskunnan työllistämään ihmisiä kaupungin viheriöittämiseen, luontoalueiden hoitamiseen ja ennallistamiseen, tavaroiden kierrätys- ja korjausmahdollisuuksien parantamiseen, julkisten rakennusten ekotehokkuuden parantamiseen, lähidemokratian ja korttelikulttuurin vahvistamiseen ja moneen muuhun uuteen ekososiaaliseen työhön. Monitoimijamallilla rakennettu sosiaalinen osuuskunta tai useampi on vahva teko ekososiaalisen kaupungin rakentamiseksi. 

Avataan osallistuva budjetointi kaupunginosiin!

Tampereen kaupungin tulee kehittää osallistuvaa budjetointia kaupunginosakohtaiseksi toimintarahaksi. Osallistuvaan budjetointiin tulee lisätä kaupunginosakohtaiset osuudet, jotka jaetaan juuri kyseiseen kaupunginosaan kohdistuville kehityshankkeille ja niissä toteutettaville tapahtumille. Aloitteista äänestämisen aloitteista on tapahduttava avoimesti osallistuvan budjetoinnin alustalla ja kaupunkilaisilla tulee olla mahdollisuus nähdä miten aloitteet etenevät toteutukseen. 

Kaupunkilaiset ovat itse oman asuinalueensa parhaita asiantuntijoita. Kohdistamalla osallistuva budjetointi kaupunginosiin saadaan kaupunkilaisten omat ideat asuinalueidensa infrastruktuurin ja viihtyisyyden kehittämiseksi tehokkaasti näkyviin. Kaupunginosakohtainen raha tulee lähelle ihmisiä ja suhteellisen pienelläkin rahalla voidaan elävöittää tehokkaasti kaupunginosatoimintaa.

Huolehditaan kaupungin palvelujen monikielisyydestä!

Tampereen kaupungin tulee kehittää palvelujaan jatkuvasti monikielisemmiksi, sillä entistä useampi tamperelainen on muun kuin suomen- tai ruotsinkielinen. Saatavilla olevien tulkkauspalvelujen lisäksi kaupungin materiaaleja ja asiakaspalvelua on kehitettävä kattamaan yhä laajempi kielivalikoima. 

Omankielisen palvelun saaminen on jokaisen kuntalaisen perusoikeus, jolla on suuri merkitys kokemukseen osallisuudesta kaupungin täysivaltaisena asukkaana. Samalla kyse on konkreettisten yhteyksien luomisesta kaupungissa asuviin kieliryhmiin. Globaalistuvassa maailmassa kaupungit ovat monikulttuurisia paikkoja, joissa luodaan uutta maailmankansalaisuutta. Kaupungin palvelujen on vastattava tähän muutokseen kehittymällä yhä monikielisempään suuntaan.

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

Lue lisää musta vaaliteemoistani:

Jukka Peltokosken omakuva

Ekologinen siirtymä vauhtiin! Vaatimuksia vaaleihin, osa 4/4

Tampereen kaupungista on rakennettava tulevaisuuden ilmastokaupunki jo lähivuosina. Tavoitteena on oltava hiilinegatiivinen kaupunki, joka sitoo hiiltä ilmasta. Tampereen kaupungilla onkin vahva ilmastostrategia, joka liittyy liikenteeseen, ekotehokaaseen rakentamiseen, jätehuoltoon ja kaupungin käyttämiin energiamuotoihin. Tässä kirjoituksessa esitän ajatuksiani siitä, miten Tampereella edistetään ekologista siirtymää.

Todettakoon heti kärkeen, että ainakaan osaamisesta Tampereen ekologinen siirtymä ei ole kiinni! Tampereen kaupungilla on osaavaa henkilöstöä ilmasto ja ympäristöpolitiikan yksikössään ja kaupunki tekee tiivistä yhteistyötä Tampereen yliopiston kanssa. Ensimmäisenä kuntana Suomessa Tampere on kehittämässä ilmastobudjetointia, mikä on pioneerityötä Suomessa!

On kuitenkin huolehdittava, että kaupunki toteuttaa strategiaansa, eikä se jää vain paperiksi. Tämä on meidän kuntalaisten harteilla. On kuntalaisten ja poliittisissa luottamustoimissa olevien tehtävä pitää yllä tahtotilaa kaupungin ilmastotoimien edistämiseksi. Niiden on oltava ensisijainen asia kaupungin kehitystyössä, sillä ilmastonmuutos on akuutti uhkakuva koko sivilisaation kannalta. Toimimalla nyt olemme yhteiskunnallisen kehityksen eturintamassa luomassa ilmastokestävää paikallistaloutta.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi kaupungin on pienennettävä hiilijalanjälkeään ja kasvatettava hiilikädenjälkeään. Tämä tarkoittaa sitä, että päästöjen vähentämisen lisäksi on kehitettävä ratkaisuja, jotka sitovat hiiltä ilmasta. Tavoitteessa onnistumiseksi Tampereen kaupungin on siirryttävä käyttämään uusiutuvia energioita, liikkumaan päästöttömästi ja asumaan ekotehokkaasti. Hiilen sitominen ilmakehästä onnistuu esimerkiksi viheriöittämällä kaupunkia ja suojelemalla kaupungin metsiä.

Ilmastonmuutokseen joudutaan myös sopeutumaan. Ilmastonmuutos tuo mukanaan sään ääri-ilmiöitä, kuten tulvia, viistosateita ja edestakaisin sahaavia lämpötilan vaihteluita. Tähän liittyy myös infrastruktuuriimme ja hyvinvointiimme kohdistuvia riskejä. Ilmastotoimissa ei olekaan kyse vain päästöjen vähentämisestä, vaan myös turvallisen tilan luomisesta kaupunkilaisille.

Tehdään kaupungista suojasatama ilmastonmuutosta vastaan!

Vaatimuksia ilmastokaupungin puolesta

Valjastetaan työllisyyden kuntakokeilu ilmastotyöpaikkojen luomiseen!

Tampereen kaupungin on hyödynnettävä työllisyyden kuntakokeilu kaupungin ekologisen siirtymän edistämiseen. Vihreiden työpaikkojen luominen on otettava kuntakokeilun painopistealueeksi. 

Kuntakokeilussa on sekä aktivoitava paikallisia työnantajia luomaan uutta työtä yritysten ilmastotoimien ja muun yhteiskuntavastuun edistämiseksi että suunniteltava kaupungille ekologisen jälleenrakennuksen hankkeita, joihin voidaan työllistää erityisesti vaikeasti työllistyviä työnhakijoita. Hankkeissa on tähdättävä pysyvien työpaikkojen syntymiseen, mikä ei varmasti ole haastavaa, sillä ilmastokaupungin ja ekologisen siirtymän eteen on paljon työtä tehtäväksi. 

Tampereen kaupungin strategia sisältää paljon kaupungin infrastruktuuriin liittyviä tavoitteita, joihin liittyy varmasti työtä teetettäväksi. Esimerkiksi julkisten rakennusten muuttaminen ekotehokkaiksi on iso savotta. Silloin kun työtä ostetaan ulkopuolisilta tuottajilta, on hankintakriteereissä painotettava vaikeasti työllistyvän työvoiman työllistämistä sekä hankintojen tekemistä paikallisilta yrityksiltä.

Kaupungin ilmastostrategiaa on myös edistettävä viheriöittämällä kaupunkia, suojelemalla lähiluontoa sekä hoitamalla niittyjä ja metsiä. Samalla suojellaan lajien monimuotoisuutta ja tehdään elinympäristöstä entistä viihtyisämpää. Tässä kaikessa on paljon työtä tehtäväksi, ja juuri siksi työllisyyden kuntakokeilu on mahdollisuus kehittää Tampereesta vahva vihreä työllistäjä. 

Tehdään Tampereesta monimuotoinen luontokaupunki!

Tampereen kaupungin on edistettävä luonnon monimuotoisuutta kaupungissa. Kaupungin työ asian eteen onkin lupaavalla tolalla, sillä kaupunki on valmistellut viime vuosina luonnon monimuotoisuuden ohjelmaa, joka määrittää sekä kaupungin tavoitteet että toimenpiteet luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Meidän kaupunkilaisten on pidettävä huolta, että kaupunki sitoutuu vahvasti ohjelmaansa, eikä viivyttele toimenpiteiden edistämisessä. 

Luonto ei sijaitse vain kaupungin ulkopuolella, vaan luontoa on läpi kaupunkialueen. Lähiluonnon suojeleminen on tärkeää, mutta luonnon monimuotoisuutta edistetään myös kiinnittämällä huomiota kaupunkialueen viheriöihin ja vesistöihin. Lisäksi on valistettava ihmisiä ymmärtämään luonnon monimuotoisuuden tärkeys ja millä toimenpiteillä sitä voidaan edistää kaupunkitilassa.

Kaupunkitilaa on viheriöitettävä ja kaupungin ekologiset verkostot on pidettävä ehyinä. Kaupungin vesistöjä on suojeltava ja vieraslajeja on torjuttava. Myös tällaisiin tehtäviin kaupunki voi kehittää uusia työpaikkoja edellä keskustellun ekologisen jälleenrakennuksen ja vihreiden työpaikkojen luomisen hengessä.

Kaupunkilaisia on myös kannustettava toimimaan itse luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Taloyhtiöitä voidaan neuvoa perustamaan niittyjä, viljelmiä ja puustoja sekä harjoittamaan viherrakentamista, jolla voitaisiin parhaimmillaan parantaa myös rakennusten kestävyyttä sään ääri-ilmiöitä vastaan. Olisi avattava keskustelua siitä, voidaanko kaupungin ekologista siirtymää tukevat yksityiset toimenpiteet ottaa huomioon alentavasti kiinteistöverossa.

Luonnon kitkeminen kaupungista johtaa epäviihtyisään kaupunkitilaan. Tehdään Tampereesta eloisa luontokaupunki!

Mahdollisuuksia ei puutu, tahtotila ratkaisee!

Tampereen kaupungilla on kaikki mahdollisuudet kehittyä tulevaisuuden ilmastokaupungiksi ja monimuotoiseksi luontokaupungiksi. Samalla kaupungista tulee uudenlainen elävä elintila, jossa myös ihmiset kukoistavat. Tiedosta ja taidosta asia ei ole kiinni, vaan tahtotila ratkaisee. Se tahtotila olemme me kaupunkilaiset!

Elinympäristön lisäksi ilmastoystävällisen luontokaupungin rakentamisessa on kyse kulttuurisesta muutoksesta. Tulevaisuuden kaupunkia on ajateltava kaikkien kaupunkilaisten yhteiseksi etupihaksi, jossa on mukava olla ja viettää aikaa. Etupihalla tapahtuu ja tehdään asioita yhdessä. Korttelit, puistot ja torit kukoistavat.

Tulevaisuuden kaupunki on yhteisöllisen ja aineettoman elämän tila. Palvelut pelaavat ja kaupat myyvät vastuullisesti ja lähellä tuotettuja tuotteita. Tavarapaljouden omistamisen sijaan monet asiat jaetaan yhdessä, minkä mahdollistamiseksi kaupunki onkin perustanut kaikille asuinalueille kiertotalouden keskuksia. Niissä kukoistaa myös uusi pajakulttuuri 3D-printtereineen, ompelukoneineen ja verstaineen, sillä tavaroita korjataan, eikä vain romuteta.

Kaupungin ei tarvitse olla tylsä ja kasvoton firmojen logistiikkakeskus, jossa kadut ovat vain shoppailua ja paikasta toiseen kiiruhtamista varten ja jossa jokainen neliö on laskettu rakennusfirmojen ehdoilla. Kaupunkitila tulee avata sosiaaliselle elämälle ja luonnon monimuotoisuudelle. Toisenlaisen kaupungin rakentaminen voi olla suurin ekoteko elämässämme! Se voi olla suuri teko myös onnellisuutemme puolesta! 

Tehdään kaupungista hyvä meille ja kestävä koko maailmalle! 

Tehdään Tampereesta yhteinen jälleen!

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

Lue lisää muista vaaliteemoistani:

Jukka Peltokosken omakuva

Ehdolla kuntavaaleissa 2021 | Tampere

Olen ehdolla ensi kevään kuntavaaleissa Tampereella vasemmistoliiton listalla. Vaaliteemani liittyvät paikallistalouteen. Vaalit käydään huhtikuussa ja niissä valitaan Tampereelle uusi kaupunginvaltuusto.

Lähdin ehdolle tosissani! Kuntapolitiikkaa pidetään joskus toissijaisena suhteessa valtakunnan politiikkaan – tai kansalaisaktivismiin – mutta minulle kunta on paikallistalouden yksikkö, jolla on suuri vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Kunta on paikallistalouden veturi.

Lisäksi Tampere on kaupunki, joten kyse on oikeastaan kaupunkipolitiikasta! Yhä useampi suomalainen on kaupunkilainen, ja elämä kaupungeissa ja kaupunkien ympäristöissä on vahvasti tulevaisuuttamme.

Minulla on vaaleissa neljä pääteemaa, jotka kaikki kietoutuvat paikallistalouden kehittämiseen. Ajattelen, että meidän on kehitettävä Tampereesta lähialueineen vahvasti omaleimainen paikallistalous, jotta se voi kukoistaa sekä sosiaalisesti että ekologisesti.

Julkistan myöhemmin manifestini ja kaupunkipoliittiset vaatimukseni, mutta iskulauseina teemani ovat:

  1. Paikallistalous kuntoon!
  2. Kaupunkitila yhteiseksi!
  3. Avoimuutta ja osallisuutta!
  4. Ekologinen siirtymä vauhtiin!

Hyvällä poliittisella mielikuvituksella iskulauseet rimmaavatkin!

Vaaleissa sekä ehdokkaan että äänestäjien kannattaa muistaa, että jaossa ovat valtuustopaikkojen lisäksi varavaltuutettujen paikat ja lautakuntapaikat.

Lisäksi vaalit ovat tilaisuus vaikuttaa politiikan asiasisältöihin ja organisoida ihmisiä yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan. Vasemmistolaisessa perinteessä tätä on pidetty joskus jopa ensisijaisena. Meidän on myös itse järjestäydyttävä ja rakennettava taloudellisia organisaatioita.

Kunnalla ja sen yhtiöillä on suuri valta siihen, millaiseksi paikallistalous muotoutuu.

Manifestia ja vaatimuksia rakennellessa päivitän ajatuksiani ja tekemisiäni Instassa, Facebookissa, Twitterissä ja Linkedinissa. Facebookissa myös henkilökohtainen profiilini on julkinen.

Ole rohkeasti yhteydessä, jos haluat jutella kanssani!

Jukka Peltokoski

jukka.peltokoski@protonmail.com

Jukka Peltokoski naamakuva

Perustulo mahdollistaisi ekososiaalisen Euroopan

Koronakriisi osoitti sosiaaliturvajärjestelmien puutteet. Eurooppalainen perustulo voisi olla käyttöönottovaiheessa suhteellisen maltillinen summa.

Koronakriisi on nostanut perustulokeskustelun jälleen pintaan eri puolilla Eurooppaa.

Kriisi osoitti konkreettisella tavalla nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien puutteet tilanteessa, jossa suuri määrä ihmisiä menettää yllättäen toimeentulonsa. Vaikka EU:n jäsenmaissa sosiaaliturva hoidetaan kansallisella tasolla, perustulo olisi toteutettavissa myös koko unionin laajuisena.

Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikriisin myötä olemme siirtymässä erilaisten poikkeustilojen leimaamaan aikakauteen. Näissä oloissa ihmisten toimeentulo on taattava entistä aukottomammin ja suoraviivaisemmin.

Koronakriisin aikana useat maat ovatkin ottaneet käyttöön perustuloa muistuttavia tulonsiirtoja. Näiden vakiintuminen osaksi sosiaaliturvajärjestelmiä antaa viitteitä mahdollisesta sosiaalipolitiikan paradigmanmuutoksesta.

Perustulo olisi aimo harppaus EU:n sosiaalisen ulottuvuuden toteuttamisessa. Juuri tämän pilarin vajavaisuus horjuttaa EU:n legitimiteettiä, sillä ihmiset eivät koe arjessaan EU:n tuottavan taloudellista hyötyä ja turvaa. Ekologisiin veroihin ja talouspoliittiseen ohjaukseen liitettynä perustulo mahdollistaisi sosiaalisen ulottuvuuden kytkemisen osaksi EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa.

Perustulo tukisi ekologisen siirtymän toteuttamista sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Eurooppalainen perustulo voisi olla ainakin käyttöönottovaiheessa suhteellisen maltillinen summa. Jo pienikin automatisoitu tulo toisi ihmisille taloudellista turvaa. Samalla kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä voitaisiin kehittää perustulon suuntaisesti niiden ominaispiirteet huomioiden.

Eurooppalaisen perustulon tasoa varioimalla voitaisiin vastata ripeästi talouden suhdannevaihteluihin esimerkiksi nostamalla tilapäisesti perustulon tasoa silloin, kun sisämarkkinoille tarvitaan lisää kulutuskysyntää.

Rahoitusmalleja perustulolle on useita.

Me kannatamme perustulon järjestämistä sosiaalisena osinkona, joka rahoitettaisiin erilaisten yhteisten resurssien käyttöön suunnatuilla veroilla tai maksuilla. Nämä voisivat kohdistua esimerkiksi luonnonvarojen käyttöön, ympäristöhaittaan, omistukseen, ekologisesti kestämättömään kulutukseen ja immateriaalioikeuksiin.

Myös suoralla keskuspankkirahoituksella voisi olla paikkansa erityisesti talouden suhdannevaihtelujen tasaamisessa. Näin toteutettuna perustulo mahdollistaisi ihmisten ja luonnon hyvinvointiin aidosti panostavan ekososiaalisen Euroopan.

Käynnissä on EU-maiden yhteinen kansalaisaloite perustulon toteuttamiseksi. Jokaisen parempaa sosiaaliturvaa kannattavan suomalaisen kannattaa allekirjoittaa aloite.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 16.12.2020

Jukka Peltokoski
tietokirjailija ja koulutustuottaja, Tampere

Johanna Perkiö
tutkija, Helsinki

Ps. Tässä tekstissä Johanna Perkiön kanssa ehdottamamme eurooppalainen perustulo poikkeaa viittaamastamme EU-kansalaisaloitteen ajamasta perustulosta sikäli, että meidän ehdottamamme ”aito” eurooppalainen perustulo tulisi kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien päälle. EU-aloitteessa sen sijaan ajetaan kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien muuttamista ja yhtenäistämistä perustulon suuntaan. Sosiaalinen osinko olisi mielestämme kuitenkin uusi yhteiskunnallinen instituutio, joka tulisi rakentaa sosiaaliturvajärjestelmän lisäksi.

Kansalaisaloitteen EU-perustuloksi voit allekirjoittaa täällä: https://perustuloaloite.eu/.

Pitäisikö teollisuus osuuskunnallistaa?

UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen on kohauttanut kommentoimalla, että Kaipolan paperitehdasta Jämsässä ei ole enää kannattavaa pyörittää. Ehkä olisi, jos tehdas pyörisi osuuskuntana!

Kaipolan paperitehdas. Lähde: Wikipedia

UPM-Kymmenen ilmoitus tehtaan alasajosta on uusin käänne suomalaisen teollisuuden kohtalossa globaalisti toimivien yritysten pelinappulana. Samalla alasajo on toimitusjohtaja Pesosen mediapeliä, sillä ilmoitusta siivitti tämän ”avoin kirje” suomalaisille päättäjille.

Pesosen kirjelmöinti on tuttua eliittiportaan huttua, jonka mukaan Suomi on mahdoton toimintaympäristö globaaleille yrityksille, koska täällä verotetaan, energia maksaa ja työvoima on järjestäytynyttä. Suomalainen paperiteollisuus joutunut kuuntelemaan samat selittelyt jo monta kertaa.

2000-luvulla on lakkautettu parisenkymmentä paperi- ja sellutehdasta. Voikkaa, Summa, Kajaani, Jyväskylä, Myllykoski, Kemijärvi, Valkeakoski, Kaskinen, Pori… Jokainen on ollut tragedia paikkakunnalleen ja työntekijöilleen, joiden toimeentulo on vuosikymmeniä rakentunut tehtaan ympärille.

Uutiseen törmätessään lukija ei välttämättä pysähdy ajattelemaan, millainen pakko tehtaanjohtoa ajaa kun se puhuu tehtaan lakkauttamisesta. Lukija ehkä ajattelee, että tilanne on valitettava, mutta minkä sille mahtaa, jos tehdas ei ole enää kannattava, sehän on silloin tappiollinen. Lukija saattaa samastaa tilanteen jopa konkurssiin.

Kuitenkaan kyse ei ole yleensä konkurssista, tappioista tai edes kannattamattomuudesta. Yleensä tehdas ei ole ajautunut maksukyvyttömäksi velkojiensa edessä, eikä se tee tappiota, eikä edes tehtaan myynnissä ole mitään vikaa.

Tehdas voi myydä hyvin ja saada mainiosti maksettua työvoima- ja raaka-ainekustannuksensa ja tehdä jopa voittoa, mutta silti omistajat eivät ole siihen tyytyväisiä. Miksi?

Vaikka asia esitetään siten, että kyse on tehtaan kannattamattomuudesta, niin kyse on itse asiassa kannattavan ja voitollisen toiminnan välisestä erosta. Tehdas voi olla kannattava olematta silti riittävän voitokas eli tuottava. Siis pääomasijoittajilleen.

Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että tehdas ei tee riittävästi rahaa omistajilleen.

Tehdas voi olla kannattava ja jopa tuottaa riittävästi voittoa turvatakseen tulevaisuuden investointinsa olematta kuitenkaan riittävän tuottava omistajiensa rahanahneuden edessä.

Näin näyttäisi olevan myös viimeisimmän lakkautettavan tehtaan tapauksessa. Kapitalisti, sallittakoon tämä vanha konstailematon sana, siirtää tuotannon toisaalle, jotta saisi itselleen vielä paremmat voitot.

Vaihtoehto olisi kuitenkin olemassa.

Valtio voisi omistaa tuotantoa ja keskittyä sen (ekologiseen) uudistamiseen ja verotulojensa turvaamiseen vetämättä välistä voittoja omien tiliensä lihottamiseksi. Jatkuvuus ehkäisisi turvattomuuden ja sosiaalisen pahoinvoinnin kasvua.

Toisaalta työntekijät itse voisivat omistaa tehtaan osuuskuntana ja pyörittää sitä kannattavasti ilman ulkopuolisten omistajien elättämistä tehtaan siivellä. Kun tehdas säästyisi omistajien ruokkimiseen menevistä kuluista, rahaa vapautuisi työntekijöiden palkkoihin, työolosuhteiden parantamiseen ja teknologisiin investointeihin.

Utopiaako? On totta, että työntekijät eivät voi koskaa säästää niin paljoa rahaa, että he voisivat ostaa tehtaat ja muut tuotantolaitokset itselleen. Heidän perustamansa osuuskuntakaan tuskin saisi sellaisenaan pankista riittävästi lainaa tehtaan ostamiseen.

Ajatuksen taakse tarvittaisiin poliittista tahtoa ja työntekijäomistuksen kasvattamiseen tähtääviä (EU?)rahastoja sekä valtion tukemia osto-ohjelmia. Aloite osuuskunnan perustamiseen tulisi ehkä lähteä ammattiosastolta ja sillä tulisi olla paikallisyhteisön tuki. Mahdollisesti osuuskunta pitäisi perustaa ammattiosaston, kunnan, valtion ja muiden sidosryhmien välisenä solidaarisuusosuuskuntana.

Ei ajatus kuitenkaan muuten ole sen utopistisempi.

Argentiinassa työntekijät ottivat menestyksellisesti haltuunsa useita tehtaita ja muita yrityksiä kun maa ajautui talouskriisiin vuosituhannen alussa.

Italiassa on voimassa niin sanottu Marcora-laki, joka mahdollistaa työntekijöiden tuetut osto-ohjelmat tilanteessa, jossa kannattava yritys ollaan lakkauttamassa. Suomessa kansanedustaja Anna Kontula on jättänyt toimenpidealoitteen vastaavanlaisen lain säätämiseksi myös Suomeen.

Tehtaiden osuuskunnallistaminen voisi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto puolustettaessa työtä ja tuotantoa globaalin eliitin mielivaltaa vastaan.

Osuuskuntatehdas alkaa kuulostaa nopeasti varsin realistiselta utopialta. Utopiaa tänään, totta jo huomenna?

Jukka Peltokoski

Lähteet:

Asiantuntijat: Nämä UPM:n Pesosen väitteet Kaipolan tehtaan sulkemisesta eivät pidä paikkaansa, Ilta-Sanomat 27.8.2020, https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006615784.html

UPM:n Jussi Pesonen syyttää Kaipolan kohtalosta ay-liikettä ja verotusta: ”Ulkoisten kustannusten osuus ja verorasitus on käynyt Suomessa ylivoimaiseksi”, Talouselämä 27.8.2020, https://www.talouselama.fi/uutiset/upmn-jussi-pesonen-syyttaa-kaipolan-kohtalosta-ay-liiketta-ja-verotusta-ulkoisten-kustannusten-osuus-ja-verorasitus-on-kaynyt-suomessa-ylivoimaiseksi/cd6830ca-051b-4e52-92b2-227aa4d4bac3

Jaana Pirkkalainen: Italian sosiaaliset osuuskunnat – esimerkki julkisten palvelujen yhteistuotannosta, KSL-opintokeskus 2016, https://www.ksl.fi/materiaaleja/julkaisut/italian-sosiaaliset-osuuskunnat/

Osuuskunnat työn ja tuotannon tiloina – työllistävistä osuuskunnista radikaaliin osuuskuntaliikkeeseen. Peruste-verkkolehti 12.5.2017, https://perustelehti.fi/osuuskunnat-tyon-ja-tuotannon-tiloina-tyollistavista-osuuskunnista-radikaaliin-osuuskuntaliikkeeseen/

Anna Kontula: Toimenpidealoite lain säätämiseksi työntekijöiden tuetusta osto-oikeudesta yritykseen. Toimenpidealoite TPA 7/2018 vp, https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/EduskuntaAloite/Documents/TPA_7+2018.pdf

Kaipolan paperitehdas. Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaipolan_paperitehdas

Suomalaisten syndikalistien historiallinen talo kaupan

Pala kanadansuomalaisten sosialistien ja syndikalistien historiaa on vaakalaudalla Finnish Labour Temple -niminen työväentalo laitettiin myyntiin Kanadan Thunder Bayssa. Taloa ylläpitänyt yhdistys ilmoitti keväällä lopettavansa ja myyvänsä talon. Talon pelastamiseksi perustettu Finlandia Cooperative organisoi joukkorahoituskampanjaa talon ostamiseksi.

Vuonna 1910 rakennetulla Labour Templellä on pitkä historia Kanadan suomalaisyhteisön sekä syndikalistisen ammattiyhdistystoiminnan piirissä. Talon rakennuttivat alun perin suomalaiset sosialistit ja raittiusliikkeen aktiivit paikallisen ammattiyhdistyksen omistamalle tontille. Paikallisten keskuudessa talo tunnettiin myös suomalaisten ”haalina”.

Lue loppuun