Kiinnostaisiko asumisosuuskunta maalla tai pikkukaupungissa?

Nyt olisi erittäin otollinen aika perustaa asumisyhteisö jollekin pienemmälle paikkakunnalle. Hyvä yhtiömuoto olisi osuuskunta. Rivitaloja ja kerrostaloja saa kasvukeskusten ulkopuolelta pilkkahintaan, kuten Helsingin Sanomat otsikoi 15.8.2020.

Jos yhteisöllinen asuminen ja muuttaminen kasvukeskuksen ulkopuolelle kiinnostaa, niin nyt olisi hyvä aika hankkia yhteisomisteinen kiinteistö. Kaupungistuminen ja väestön pakkautuminen Helsinki-Tampere-Turku -akselille on romahduttanut asumiskelpoistenkin kiinteistöjen hinnat monilla pienemmillä paikkakunnilla.

Kiinteistön omistaminen ja hallinta osuuskuntana olisi ilmeinen vaihtoehto tavanomaiselle osakeyhtiömuotoiselle taloyhtiölle kun tavoitellaan yhteisöllistä asumista.

Osuuskuntamuotoinen asuntoyhtiö olisi asukkaidensa omistama, demokraattisesti hallinnoitu asumisyhteisö, jonka puitteissa voisi kehittää myös muuta liiketoimintaa. Osuuskunta omistaisi kiinteistön ja mahdollisesti myös tontin ja se voisi joko myydä tai vuokrata asumisoikeutta jäsenilleen.

Osuuskuntaan liitytään jäseneksi ostamalla osuus. Asunto-osuus eroaisi asunto-osakkeesta siinä, että osuutta ei voi myydä pois vapaille markkinoille. Asumisyhteisö voisi näin varjella jäsenistönsä koostumusta. Osuuskuntaan sisältyy myös erottamismahdollisuus. Eroavalle tai erotettavalle jäsenelle palautetaan tämän maksama osuusmaksu.

Jos kiinteistön kokonaishinta olisi varsin huokea, kuten tässä oletetaan on, niin osuudetkin voisivat olla varsin muodollisen hintaisia. Ihan kympeistä tai satasista ei kuitenkaan puhuta, sillä osuuksilla tulisi pääomittaa kiinteistön osto ja kunnostus. Pääomaansa vastaan osuuskunta voisi hakea lainaa pankilta kiinteistön ostoon, mutta tämän kortin varaan ei kannata täysin laskea. Kiinteistön hinnan ollessa alhainen kortti ei välttämättä ole merkityksellinenkään. Toinen vaihtoehto lainalle on, että kukin osakas ottaa tarvittaessa omaa lainaa.

Asuminen voitaisiin järjestää asunto-osuuskunnassa kahdella tavalla. Joko asunto-osuus oikeuttaisi sellaisenaan asumiseen tai se oikeuttaisi vuokralaisuuteen. Edellisessä tapauksessa talon osuusasukkaat maksaisivat asunto-osuuskunnalle yhtiövastiketta tavanomaisen asunto-osakeyhtiömallin mukaisesti.

Jälkimmäinen vaihtoehto olisi kuitenkin sikäli kiinnostavampi, että siinä vuokralainen olisi elämäntilanteestaan riippuen oikeutettu asumistukeen. Olettaen, että asumisyhteisöä perustamassa olisi mukana prekaareja ihmisiä, niin tämä mahdollisuus kannattaisi hyödyntää. Osuuskunnan jäsen on tällöin vuokralaisena itse omistamassaan taloyhtiössä ja saa vuokraansa asumistukea.

Rahan kerääminen osuusasukkailta kiinteistön oston jälkeen on välttämättömyys hoitokulujen ja remonttien kannalta, joten hankkeessa ei pidä tuijottaa vain ostohintaa. Pitkässä juoksussa kiinteistöissä on tehtävä putkiremonttia, kattoremonttia, julkisivuremonttia sun muuta, joten merkittäviä kulueriä on myös edessä, kuten kaikissa omistusasunnoissa.

Lisäksi osuuskunnalla voisi olla ulkopuolisia vuokralaisia, joiden vuokra olisi korkeampi kuin jäsenistön maksama vuokra tai vastike. Tämä toisi lisätuloa asunto-osuuskunnalle.

Koska osuuskunnan osuuksia ei voi lähtökohtaisesti myydä ulkopuolisille, niin asunto-osuus ei olisi asunto-osakkeesta poiketen omistajalleen sellaista omaisuutta, jonka voisi myöhemmin realisoida markkinoilla. Sijoitus osuuteen pitäisi nähdä ennemminkin sijoituksena halpaan asumiseen ja yhteisön tuottamaan lisäarvoon. Tämä ei välttämättä ole rasite tässä hahmotellulle ajatuskululle, sillä asuntosijoittajien kannattaa joka tapauksessa suunnata katseensa kasvukeskuksiin, joissa kiinteistöjen arvot nousevat.

Jos mukana asumisyhteisön muodostajissa kuitenkin olisi erityisen hyvätuloisia osakkaita, niin he voisivat suunnata halvasta asumisesta ylijäävät rahansa muihin sijoituksiin.

Sijainti merkkaa

Asumisyhteisön sijainti on vähintään yhtä mielenkiintoinen kysymys kuin asumismuodon järjestely. Riippuu tietenkin paljon porukasta, millainen paikka on paras mahdollinen, ehkä onnenkantamoisestakin, mutta joitain suuntaviivoja voidaan hahmotella jo ihan ajatusleikkinä.

Ensinnäkin kasvukeskuksen ulkopuolella ei välttämättä tarkoita kaukaisinta rajaseutua. Jo suhteellisen läheltä isojakin kaupunkeja löytyy kuntia, joissa on kiinteistöjä tyhjillään, mutta palvelut pystyssä. Hesarin esimerkkitapauksena käyttämä Jämsä sijaitsee radan ja valtatien varrella Tampereen ja Jyväskylän välissä ja on asukasluvultaan parinkymmenen tuhannen ihmisen kaupunki.

Kasvukeskusten läheinen sijainti hyvillä liikenneyhteyksillä tarjoaa mahdollisuuksia tehdä etätöitä ja työpäivää isoonkin kaupunkiin päin. Erityisesti yliopistokaupungit ovat paikkoja, joihin elinkeinoelämä keskittyy ja jotka tarjoavat myös elinikäisen oppimisen ja kulttuurielämän mahdollisuuksia.

Toisaalta vielä syrjäisemmät sijainnit tarjoavat varmasti vielä halvempia kiinteistöjä, mutta toimeentulon järjestäminen voi olla haastavaa. Ellei yhteisö rakennu vahvasti omavaraistalouden harjoittamisen ja verkossa tehtävien etätöiden ja ehkä verkkoyrittämisen varaan, niin elämisen mahdollisuudet supistuvat sosiaaliturvan puitteisiin. Sillä ei välttämättä pidä taloa pystyssä pitkän päälle.

Kokonaan uusia töitä voisi löytyä kehittämällä palveluja ikääntyville ihmisille tai kunnalle tai ehkäpä lomalaisille ja matkailijoille. Yhteys luontoon ja retkeilyalueeseen olisi valttia ja luovat ratkaisut kultaakin arvokkaampia.

Joka tapauksessa osuuskunta sinänsä mahdollistaisi jäsenten toimeentulon kehittämisen, sillä se voisi kiinteistön hallinnan lisäksi sisältää myös muuta liiketoiminnan ja elinkeinon harjoittamista. Osuuskuntaa voidaan varsin joustavasti kehittää monialaisena yrityksenä. Kannattavat liikeideat ratkaisevat.

Kovin syrjässä ei ole lähikauppoja ja palveluja, mutta lähimmät taajamat eivät välttämättä ole aina niin kaukana. Yhteisautolla myös kaupoilla käynti hoituisi. Olennaista tässäkin vaihtoehdossa olisi sujuva yhteys rautatiehen tai bussireittiin, sillä lopulta harva hakee erakoitumista ja etätyöläinenkin tarvitsee kaupunkimatkansa.

Perustulo tietenkin tekisi kasvukeskusten ulkopuolisesta elämästä paljon mahdollisemman skenaarion, mikä sivumennen sanottuna kertoo siitä, millainen merkitys perustulolla olisi Suomen pitämiseksi asuttuna. Kuitenkin jo nykyisellään asumisosuuskunta voisi venyttää mahdollisuuksien rajoja kun kuvio järjestettäisiin siten, että osuusasujat olisivat vuokralla omassa asunto-osuuuskunnassaan.

Omavaraistalous mahdollisuutena

Hakipa asumisyhteisölle sijaintia kasvukeskuksen kupeesta tai erämaan ääreltä, niin toimeentuloa kannattaisi järjestää myös omavaraistalouden varaan. Oletettavasti kiinteistön pihalla olisi tilaa ryytimaalle ja ehkäpä lähistöllä olisi peltoakin vuokrattavaksi. Omalla ruoantuotannolla elämisen hintaa saisi hilattua alaspäin.

Kumppanuusmaatalouden malli tarjoaisi myös tavan rakentaa ruokaomavaraisuutta. Kumppanuusmaataloudessa kotitaloudet ja ruoantuottajat muodostavat kimpan, jossa kotitaloudet tekevät yhdessä maanviljelijän kanssa tuotantosuunnitelman ja ostositoumuksen tuotteisiin, osallistuvat tilan töihin ja saavat vastineeksi tilan tuotteita suoramyynnin kautta pöytäänsä. Mallia voisi kehittää paikkakuntalaisten ja paikallisten tilojen kesken.

Ja mikäli rahaa saadaan kokoon, niin aurinkopaneeleilla voisi tavoitella energiaomavaraisuutta ja kuivakäymälöillä jätehuollon järkeistämistä. Mikäänhän ei estä asumisyhteisön ja omavaraisuutalouden kehittämistä bio/teknoutopiana primitivistisen maalle paluu -ajatuksen sijaan.

Päälle voisi lisätä vielä vaikkapa aikapankin pyörittämisen vahvistamaan paikallista palvelusten vaihtoa ja sosiaalista pääomaa.

Muuttoliikettä toiseen suuntaan?

Paikallistalouksien vahvistaminen kasvukeskusten ulkopuolella tai niiden kupeessa on uskoakseni yksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan suuntaviivoista. Rakennemuutoksen tyrkylle panemat halvat kiinteistöt voivat olla mahdollisuus tämän edistämiseksi. Asumisen hinnan kallistuessa kasvukeskuksissa pienempiin kaupunkeihin ja syrjäisemmille paikkakunnille voi suuntautua uutta muuttoliikettä kestävää elämäntapaa, omaa vapautta ja etätöiden mahdollisuuksia koettelevan väen piiristä.

Osuuskunta on demokraattinen yritysmuoto, joka olisi vaihtoehto asunto-osakeyhtiölle. Osuuskuntamuoto tukisi hyvin yhteisöllistä asumista ja siihen voisi liittyä myös muuta liiketoimintaa toimeentulon hankkimiseksi. Ehkä mukana pitäisi olla vähän pioneerihenkeäkin.

Vailla rahaa ja rahoitussuunnitelmaa ei taloa kannata lähteä omistamaan, mutta vuokra-asuminen yhteisesti omistetussa taloyhtiössä voisi tuoda hieman helpotusta taloudelliseen kuvioon. Taloyhtiön kantokyky olisi hyvä siten, että se ei romahda ensimmäiseen poismuuttajaan, jonka elämäntilanne muuttuu tai joka sai yhteisöstä tarpeekseen.

Rakennemuutos on mahdollisuus. Jos jotkut tarttuvat siihen, niin olen kiinnostunut neuvomaan osuuskunnan perustamistoimissa.

Tutustu myös KSL-opintokeskuksen Osku pystyyn viidessä päivässä -verkko-opintomateriaaliin, joka johdattaa osuuskunnan perustamistoimenpiteisiin: https://peda.net/ksl/osku5paivassa.

Jukka Peltokoski