Olen ehdolla ensi kevään kuntavaaleissa Tampereella vasemmistoliiton listalla. Vaaliteemani liittyvät paikallistalouteen. Vaalit käydään huhtikuussa ja niissä valitaan Tampereelle uusi kaupunginvaltuusto.
Lähdin ehdolle tosissani! Kuntapolitiikkaa pidetään joskus toissijaisena suhteessa valtakunnan politiikkaan – tai kansalaisaktivismiin – mutta minulle kunta on paikallistalouden yksikkö, jolla on suuri vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Kunta on paikallistalouden veturi.
Lisäksi Tampere on kaupunki, joten kyse on oikeastaan kaupunkipolitiikasta! Yhä useampi suomalainen on kaupunkilainen, ja elämä kaupungeissa ja kaupunkien ympäristöissä on vahvasti tulevaisuuttamme.
Minulla on vaaleissa neljä pääteemaa, jotka kaikki kietoutuvat paikallistalouden kehittämiseen. Ajattelen, että meidän on kehitettävä Tampereesta lähialueineen vahvasti omaleimainen paikallistalous, jotta se voi kukoistaa sekä sosiaalisesti että ekologisesti.
Julkistan myöhemmin manifestini ja kaupunkipoliittiset vaatimukseni, mutta iskulauseina teemani ovat:
Vaaleissa sekä ehdokkaan että äänestäjien kannattaa muistaa, että jaossa ovat valtuustopaikkojen lisäksi varavaltuutettujen paikat ja lautakuntapaikat.
Lisäksi vaalit ovat tilaisuus vaikuttaa politiikan asiasisältöihin ja organisoida ihmisiä yhteiskunnalliseen ajatteluun ja toimintaan. Vasemmistolaisessa perinteessä tätä on pidetty joskus jopa ensisijaisena. Meidän on myös itse järjestäydyttävä ja rakennettava taloudellisia organisaatioita.
Kunnalla ja sen yhtiöillä on suuri valta siihen, millaiseksi paikallistalous muotoutuu.
Koronakriisi osoitti sosiaaliturvajärjestelmien puutteet. Eurooppalainen perustulo voisi olla käyttöönottovaiheessa suhteellisen maltillinen summa.
Koronakriisi on nostanut perustulokeskustelun jälleen pintaan eri puolilla Eurooppaa.
Kriisi osoitti konkreettisella tavalla nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien puutteet tilanteessa, jossa suuri määrä ihmisiä menettää yllättäen toimeentulonsa. Vaikka EU:n jäsenmaissa sosiaaliturva hoidetaan kansallisella tasolla, perustulo olisi toteutettavissa myös koko unionin laajuisena.
Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikriisin myötä olemme siirtymässä erilaisten poikkeustilojen leimaamaan aikakauteen. Näissä oloissa ihmisten toimeentulo on taattava entistä aukottomammin ja suoraviivaisemmin.
Koronakriisin aikana useat maat ovatkin ottaneet käyttöön perustuloa muistuttavia tulonsiirtoja. Näiden vakiintuminen osaksi sosiaaliturvajärjestelmiä antaa viitteitä mahdollisesta sosiaalipolitiikan paradigmanmuutoksesta.
Perustulo olisi aimo harppaus EU:n sosiaalisen ulottuvuuden toteuttamisessa. Juuri tämän pilarin vajavaisuus horjuttaa EU:n legitimiteettiä, sillä ihmiset eivät koe arjessaan EU:n tuottavan taloudellista hyötyä ja turvaa. Ekologisiin veroihin ja talouspoliittiseen ohjaukseen liitettynä perustulo mahdollistaisi sosiaalisen ulottuvuuden kytkemisen osaksi EU:n vihreän kehityksen ohjelmaa.
Perustulo tukisi ekologisen siirtymän toteuttamista sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.
Eurooppalainen perustulo voisi olla ainakin käyttöönottovaiheessa suhteellisen maltillinen summa. Jo pienikin automatisoitu tulo toisi ihmisille taloudellista turvaa. Samalla kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä voitaisiin kehittää perustulon suuntaisesti niiden ominaispiirteet huomioiden.
Eurooppalaisen perustulon tasoa varioimalla voitaisiin vastata ripeästi talouden suhdannevaihteluihin esimerkiksi nostamalla tilapäisesti perustulon tasoa silloin, kun sisämarkkinoille tarvitaan lisää kulutuskysyntää.
Rahoitusmalleja perustulolle on useita.
Me kannatamme perustulon järjestämistä sosiaalisena osinkona, joka rahoitettaisiin erilaisten yhteisten resurssien käyttöön suunnatuilla veroilla tai maksuilla. Nämä voisivat kohdistua esimerkiksi luonnonvarojen käyttöön, ympäristöhaittaan, omistukseen, ekologisesti kestämättömään kulutukseen ja immateriaalioikeuksiin.
Myös suoralla keskuspankkirahoituksella voisi olla paikkansa erityisesti talouden suhdannevaihtelujen tasaamisessa. Näin toteutettuna perustulo mahdollistaisi ihmisten ja luonnon hyvinvointiin aidosti panostavan ekososiaalisen Euroopan.
Käynnissä on EU-maiden yhteinen kansalaisaloite perustulon toteuttamiseksi. Jokaisen parempaa sosiaaliturvaa kannattavan suomalaisen kannattaa allekirjoittaa aloite.
Jukka Peltokoski tietokirjailija ja koulutustuottaja, Tampere
Johanna Perkiö tutkija, Helsinki
—
Ps. Tässä tekstissä Johanna Perkiön kanssa ehdottamamme eurooppalainen perustulo poikkeaa viittaamastamme EU-kansalaisaloitteen ajamasta perustulosta sikäli, että meidän ehdottamamme ”aito” eurooppalainen perustulo tulisi kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien päälle. EU-aloitteessa sen sijaan ajetaan kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien muuttamista ja yhtenäistämistä perustulon suuntaan. Sosiaalinen osinko olisi mielestämme kuitenkin uusi yhteiskunnallinen instituutio, joka tulisi rakentaa sosiaaliturvajärjestelmän lisäksi.
UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen on kohauttanut kommentoimalla, että Kaipolan paperitehdasta Jämsässä ei ole enää kannattavaa pyörittää. Ehkä olisi, jos tehdas pyörisi osuuskuntana!
Kaipolan paperitehdas. Lähde: Wikipedia
UPM-Kymmenen ilmoitus tehtaan alasajosta on uusin käänne suomalaisen teollisuuden kohtalossa globaalisti toimivien yritysten pelinappulana. Samalla alasajo on toimitusjohtaja Pesosen mediapeliä, sillä ilmoitusta siivitti tämän ”avoin kirje” suomalaisille päättäjille.
Pesosen kirjelmöinti on tuttua eliittiportaan huttua, jonka mukaan Suomi on mahdoton toimintaympäristö globaaleille yrityksille, koska täällä verotetaan, energia maksaa ja työvoima on järjestäytynyttä. Suomalainen paperiteollisuus joutunut kuuntelemaan samat selittelyt jo monta kertaa.
2000-luvulla on lakkautettu parisenkymmentä paperi- ja sellutehdasta. Voikkaa, Summa, Kajaani, Jyväskylä, Myllykoski, Kemijärvi, Valkeakoski, Kaskinen, Pori… Jokainen on ollut tragedia paikkakunnalleen ja työntekijöilleen, joiden toimeentulo on vuosikymmeniä rakentunut tehtaan ympärille.
Uutiseen törmätessään lukija ei välttämättä pysähdy ajattelemaan, millainen pakko tehtaanjohtoa ajaa kun se puhuu tehtaan lakkauttamisesta. Lukija ehkä ajattelee, että tilanne on valitettava, mutta minkä sille mahtaa, jos tehdas ei ole enää kannattava, sehän on silloin tappiollinen. Lukija saattaa samastaa tilanteen jopa konkurssiin.
Kuitenkaan kyse ei ole yleensä konkurssista, tappioista tai edes kannattamattomuudesta. Yleensä tehdas ei ole ajautunut maksukyvyttömäksi velkojiensa edessä, eikä se tee tappiota, eikä edes tehtaan myynnissä ole mitään vikaa.
Tehdas voi myydä hyvin ja saada mainiosti maksettua työvoima- ja raaka-ainekustannuksensa ja tehdä jopa voittoa, mutta silti omistajat eivät ole siihen tyytyväisiä. Miksi?
Vaikka asia esitetään siten, että kyse on tehtaan kannattamattomuudesta, niin kyse on itse asiassa kannattavan ja voitollisen toiminnan välisestä erosta. Tehdas voi olla kannattava olematta silti riittävän voitokas eli tuottava. Siis pääomasijoittajilleen.
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että tehdas ei tee riittävästi rahaa omistajilleen.
Tehdas voi olla kannattava ja jopa tuottaa riittävästi voittoa turvatakseen tulevaisuuden investointinsa olematta kuitenkaan riittävän tuottava omistajiensa rahanahneuden edessä.
Näin näyttäisi olevan myös viimeisimmän lakkautettavan tehtaan tapauksessa. Kapitalisti, sallittakoon tämä vanha konstailematon sana, siirtää tuotannon toisaalle, jotta saisi itselleen vielä paremmat voitot.
Vaihtoehto olisi kuitenkin olemassa.
Valtio voisi omistaa tuotantoa ja keskittyä sen (ekologiseen) uudistamiseen ja verotulojensa turvaamiseen vetämättä välistä voittoja omien tiliensä lihottamiseksi. Jatkuvuus ehkäisisi turvattomuuden ja sosiaalisen pahoinvoinnin kasvua.
Toisaalta työntekijät itse voisivat omistaa tehtaan osuuskuntana ja pyörittää sitä kannattavasti ilman ulkopuolisten omistajien elättämistä tehtaan siivellä. Kun tehdas säästyisi omistajien ruokkimiseen menevistä kuluista, rahaa vapautuisi työntekijöiden palkkoihin, työolosuhteiden parantamiseen ja teknologisiin investointeihin.
Utopiaako? On totta, että työntekijät eivät voi koskaa säästää niin paljoa rahaa, että he voisivat ostaa tehtaat ja muut tuotantolaitokset itselleen. Heidän perustamansa osuuskuntakaan tuskin saisi sellaisenaan pankista riittävästi lainaa tehtaan ostamiseen.
Ajatuksen taakse tarvittaisiin poliittista tahtoa ja työntekijäomistuksen kasvattamiseen tähtääviä (EU?)rahastoja sekä valtion tukemia osto-ohjelmia. Aloite osuuskunnan perustamiseen tulisi ehkä lähteä ammattiosastolta ja sillä tulisi olla paikallisyhteisön tuki. Mahdollisesti osuuskunta pitäisi perustaa ammattiosaston, kunnan, valtion ja muiden sidosryhmien välisenä solidaarisuusosuuskuntana.
Ei ajatus kuitenkaan muuten ole sen utopistisempi.
Argentiinassa työntekijät ottivat menestyksellisesti haltuunsa useita tehtaita ja muita yrityksiä kun maa ajautui talouskriisiin vuosituhannen alussa.
Italiassa on voimassa niin sanottu Marcora-laki, joka mahdollistaa työntekijöiden tuetut osto-ohjelmat tilanteessa, jossa kannattava yritys ollaan lakkauttamassa. Suomessa kansanedustaja Anna Kontula on jättänyt toimenpidealoitteen vastaavanlaisen lain säätämiseksi myös Suomeen.
Tehtaiden osuuskunnallistaminen voisi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto puolustettaessa työtä ja tuotantoa globaalin eliitin mielivaltaa vastaan.
Osuuskuntatehdas alkaa kuulostaa nopeasti varsin realistiselta utopialta. Utopiaa tänään, totta jo huomenna?
Pala kanadansuomalaisten sosialistien ja syndikalistien historiaa on vaakalaudalla Finnish Labour Temple -niminen työväentalo laitettiin myyntiin Kanadan Thunder Bayssa. Taloa ylläpitänyt yhdistys ilmoitti keväällä lopettavansa ja myyvänsä talon. Talon pelastamiseksi perustettu Finlandia Cooperative organisoi joukkorahoituskampanjaa talon ostamiseksi.
Kuva: Wikipedia
Vuonna 1910 rakennetulla Labour Templellä on pitkä historia Kanadan suomalaisyhteisön sekä syndikalistisen ammattiyhdistystoiminnan piirissä. Talon rakennuttivat alun perin suomalaiset sosialistit ja raittiusliikkeen aktiivit paikallisen ammattiyhdistyksen omistamalle tontille. Paikallisten keskuudessa talo tunnettiin myös suomalaisten ”haalina”.
Nyt olisi erittäin otollinen aika perustaa asumisyhteisö jollekin pienemmälle paikkakunnalle. Hyvä yhtiömuoto olisi osuuskunta. Rivitaloja ja kerrostaloja saa kasvukeskusten ulkopuolelta pilkkahintaan, kuten Helsingin Sanomat otsikoi 15.8.2020.
Jos yhteisöllinen asuminen ja muuttaminen kasvukeskuksen ulkopuolelle kiinnostaa, niin nyt olisi hyvä aika hankkia yhteisomisteinen kiinteistö. Kaupungistuminen ja väestön pakkautuminen Helsinki-Tampere-Turku -akselille on romahduttanut asumiskelpoistenkin kiinteistöjen hinnat monilla pienemmillä paikkakunnilla.
Kiinteistön omistaminen ja hallinta osuuskuntana olisi ilmeinen vaihtoehto tavanomaiselle osakeyhtiömuotoiselle taloyhtiölle kun tavoitellaan yhteisöllistä asumista.
Somessa levisi tänä keväänä tieto, että Amsterdam soveltaa taloustutkija Kate Raworthin donitsitalouden mallia kaupungin talouden ohjaamisessa kestävälle tolalle koronakriisin jälkeen. Tarkkaan ottaen prosessi alkoi jo viime vuonna, mutta koronatilanne teki siitä uudella tavalla ajankohtaisen. Mistä on kyse? Miten donitsilla muutetaan taloutta?
Raworthin donitsitalouden malli on kirjaimellisesti donitsin muotoon piirretty visualisaatio siitä, miten talousjärjestelmä olisi hahmotettava, jotta sitä voitaisiin ohjata sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Raworthin donitsitalouden esitys sisältää sekä visualisaation että laajan teoreettisen keskustelun, jossa Raworth kyseenalaistaa valtavirtaisen taloustieteen olettamat ja asettaa niitä vastaan vaihtoehtoisen talouden premissit.
Mitä väliä, ostaako ruokansa Prismasta, K-kaupasta vai Lidlistä? Ihmisiä kiinnostaa helposti vain se, että kauppa on lähellä tai kaupan lähellä on toinen kauppa, jossa pitää myös käydä. Kuitenkin kukin kytkeytyy erilaiseen talouden kokonaisuuteen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Osuuskaupasta voisi kasvaa vahvasti paikallisidentiteetille ja paikallistuotannolle perustuva kauppa.
Eri kauppaketjut tarjoavat päällisin puolin aika samanlaista palvelua vähän eri kuorrutuksin. Kuitenkin kauppojen omistusrakenteet ovat erilaiset.
Lidl on saksalainen perheyritys. Kauppa on profiloitunut saksasta rahdattujen tuotteiden halvoilla hinnoilla – kuten myös halvoilla puitteilla. Olen antanut itseni ymmärtää, että Lidlistä ostaminen on joillekin kapinaa suomalaista hintatasoa vastaan, mutta fakta on, että Lidlistä ostamalla rikastutat yksittäistä saksalaista perhettä.
K-kaupat toimivat itsenäisten yrittäjäkauppiaitten ketjuna. Taustalla on Kesko-konserni. K-kauppoja pyörittävät yrittäjäkauppiaat saavat yrittäjätuloa itselleen samalla kun he tekevät tulosta Keskolle, jonka omistajia ovat lukuisat osakkeenomistajat, suurin osa toisia osakeyhtiöitä.
Isossa Britanniassa suljetaan keskimäärin pubi päivittäin. Kaupungistuminen sekä alaa valtaavat ketjut pakottavat varsinkin syrjäkulmien ja kylien pubit ahtaalle – vaikka usein nämä ovat elintärkeitä lähiyhteisölleen. Osuustoiminta voi pelastaa pubikulttuurin.
Briteissä kuppilassa piipahtaminen on monille tärkeä päivittäinen tapahtuma töiden jälkeen. Pubit kylissä ja kaupungeissa ovat sosiaalisen elämän keskuksia, joissa vaihdetaan vapaalle ja joihin palataan usein illemmallakin.
Viime vuosina yhä useampi pubi on kuitenkin laittanut lapun ovelle. Väki kylissä vähenee ja kaupungeissa asiakkaista joutuu kilpailemaan trendikkäiden ravintolaketjujen kanssa. Monella pubilla on kuitenkin pitkät perinteet, jotka eivät katkea niin helposti.
Juuri tässä osuustoiminta ja yhteisörahoitus astuvat kuvaan mukaan.
Osuuskauppa on uutisoinut, että koronan myötä ruuan verkkokauppa on kasvanut räjähdysmäisesti. Ihmiset tarvitsevat ruokaa siinä missä aiemminkin, ehkä jopa enemmän kuin aiemmin kun kodeissa ollaan etätöissä eikä ravintoloissa käydä. Osuuskaupalla käy kauppa, vaikka käytävillä on vähän väljempää.
Jää nähtäväksi, miten korona vaikuttaa osuuskaupan talouteen. Ruokakauppa käy, mutta ravintolat ja kahvilat on suljettava. Vaatteita myydään vähemmän. Bensaa myydään vähemmän.
Tilinpäätöksen aika on myöhemmin, mutta alueellisena suurkauppana osuuskaupan kestokyky koronaa vastaan on omaa luokkaansa. Osuuskauppa vastaa moniin arjen tarpeisiin, joiden tarve ei häviä koronatilanteessakaan. Osuuskauppa saattaa jopa hyötyä siitä, että ihmiset ostavat suuria määriä ruokaa ja keskittävät ruokaostoksiaan.
Pirkanmaan Osuuskauppa on lanseerannut kevään osuuskauppavaaleihin #paikallistoive-nimisen kampanjan. Siinä ehdokkaita haastetaan esittämään ideoita osuuskaupan hyväntekeväisyyskohteista. Osuuskauppa tukee esimerkiksi nuorten urheiluseuroja. Mikä minun paikallistoiveeni on?
Lyhyesti sanottuna minä toivoisin, että Pirkanmaan Osuuskauppa tukisi enemmän pirkanmaalaisia pienosuuskuntia.
Tuki voisi olla monenlaista. Osuuskauppa voisi jakaa projektirahoja osuuskuntien kehittämistyöhön ja se voisi suunnata aktiivisesti ostoja pirkanmaalaisille osuuskunnille.
Jukka Peltokoski 