Osallistuin vuoden alussa Julkisten ja hyvinvointialojen JHL ry:n ja Tradeka Osuuskunnan edustajistovaaleihin. Sattuneesta maailmanpoliittisesta tilanteesta johtuen (Putinin sota Ukrainassa) noista ajoista tuntuu olevan jo ikuisuus. Myös työrintamalla tuli ruuhkaa, joten pääsen tekemään summauksen vaalituloksestani vasta nyt. Laiskuuttakin sopii toki syyttää.
Sen pitemmittä jaarittelematta: Sain JHL:n vaaleissa 12 ääntä ja Tradekan vaaleissa 27 ääntä. Äänet riittivät hyvinkin peräpään pitämiseen, mutta eivät luottamuspaikoille. Jokaisesta minulle ja vasemmistolle annetusta äänestä olen lämpimästi kiitollinen – ja tämän sanon koko sydämestäni! Kiitos!
JHL:n vaaleissa olin lähinnä täydentämässä liiton listaa. Olin mukana Etelä-Suomen ehdokaslistalla, vaikka työpaikkani sijaitsee Tampereella, sillä KSL:n ammattiosasto, johon kuulun, sijaitsee Helsingissä.
Liittovaaleissa äänestetään paljolti oman ammattiosaston jäsentä. Suurimmat äänimäärät menevät siis suurten ammattiosastojen ehdokkaille. Saamani äänimäärä vastasi odotuksiani. Äänissä on oletettavasti työkavereita ja muutamia satunnaisia äänestäjiä muilta suunnilta.
Osuuskuntavaaleissa äänet tulevat sekalaisemmista lähteistä. Tradekan vaaleissa äänet tulevat siis hajanaisista lähteistä, joiden suuntia on hankalampi arvailla. Arvelen, että ääniä tuli vasemmistoaktiiveilta ja osuuskunta-aktiiveilta.
Tradekan vaalien hankaluus kaltaiseni ehdokkaan kannalta on se, että vaikka minulla olisi osuuskunta-aktiivina ja -asiantuntijana paljonkin motivaatiota ja uskoakseni myös annettavaa Tradekan kaltaiselle osuustoimintaorganisaatiolle, niin äänet vaaleissa menevät enimmäkseen sellaisille ehdokkaille, jotka ovat saaneet paljon ääniä myös eduskunta- ja kuntavaaleissa ja jatkossa siis myös aluevaaleissa.
Toisin sanoen muiden kuin poliittisten ääniharavien on vaikea menestyä osuuskuntavaaleissa. Huomasin tämän jo osuuskauppavaaleissa. Tämä on hankalaa, sillä äänien kasautuminen läpi vaalien vain harvoille ihmisille, johtaa tietenkin siihen, että samat ihmiset istuvat lopulta kaikilla edustuksellisilla palleilla – mihin ei kellään ole inhimillisesti katsoen lopulta edes kunnolla aikaa.
Tällä en sano, että yhtään huonoa valintaa olisi tehty. Ei ole. Hyviä valintoja!
Poliittinen työnjako vain eri edustuksellisten elinten välillä olisi varmasti kaikkien mielestä parempi asia. Se säästäisi itse kunkin voimia ja kasvattaisi yhteisiä voimia.
Edustuksellinen järjestelmämme ja julkisuuskoneistomme vain tuottavat harvainvaltaista ja ylityöllistettyä hallintojärjestelmää, mikä on hieman yllätyksellinen huomio, vaikka lopultakin niin itsestään selvä.
Näillä sanoilla kohti seuraavia kuntavaaleja – ja osuuskuntavaaleja! 🙂
UPM-Kymmenen toimitusjohtaja Jussi Pesonen on kohauttanut kommentoimalla, että Kaipolan paperitehdasta Jämsässä ei ole enää kannattavaa pyörittää. Ehkä olisi, jos tehdas pyörisi osuuskuntana!
Kaipolan paperitehdas. Lähde: Wikipedia
UPM-Kymmenen ilmoitus tehtaan alasajosta on uusin käänne suomalaisen teollisuuden kohtalossa globaalisti toimivien yritysten pelinappulana. Samalla alasajo on toimitusjohtaja Pesosen mediapeliä, sillä ilmoitusta siivitti tämän ”avoin kirje” suomalaisille päättäjille.
Pesosen kirjelmöinti on tuttua eliittiportaan huttua, jonka mukaan Suomi on mahdoton toimintaympäristö globaaleille yrityksille, koska täällä verotetaan, energia maksaa ja työvoima on järjestäytynyttä. Suomalainen paperiteollisuus joutunut kuuntelemaan samat selittelyt jo monta kertaa.
2000-luvulla on lakkautettu parisenkymmentä paperi- ja sellutehdasta. Voikkaa, Summa, Kajaani, Jyväskylä, Myllykoski, Kemijärvi, Valkeakoski, Kaskinen, Pori… Jokainen on ollut tragedia paikkakunnalleen ja työntekijöilleen, joiden toimeentulo on vuosikymmeniä rakentunut tehtaan ympärille.
Uutiseen törmätessään lukija ei välttämättä pysähdy ajattelemaan, millainen pakko tehtaanjohtoa ajaa kun se puhuu tehtaan lakkauttamisesta. Lukija ehkä ajattelee, että tilanne on valitettava, mutta minkä sille mahtaa, jos tehdas ei ole enää kannattava, sehän on silloin tappiollinen. Lukija saattaa samastaa tilanteen jopa konkurssiin.
Kuitenkaan kyse ei ole yleensä konkurssista, tappioista tai edes kannattamattomuudesta. Yleensä tehdas ei ole ajautunut maksukyvyttömäksi velkojiensa edessä, eikä se tee tappiota, eikä edes tehtaan myynnissä ole mitään vikaa.
Tehdas voi myydä hyvin ja saada mainiosti maksettua työvoima- ja raaka-ainekustannuksensa ja tehdä jopa voittoa, mutta silti omistajat eivät ole siihen tyytyväisiä. Miksi?
Vaikka asia esitetään siten, että kyse on tehtaan kannattamattomuudesta, niin kyse on itse asiassa kannattavan ja voitollisen toiminnan välisestä erosta. Tehdas voi olla kannattava olematta silti riittävän voitokas eli tuottava. Siis pääomasijoittajilleen.
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että tehdas ei tee riittävästi rahaa omistajilleen.
Tehdas voi olla kannattava ja jopa tuottaa riittävästi voittoa turvatakseen tulevaisuuden investointinsa olematta kuitenkaan riittävän tuottava omistajiensa rahanahneuden edessä.
Näin näyttäisi olevan myös viimeisimmän lakkautettavan tehtaan tapauksessa. Kapitalisti, sallittakoon tämä vanha konstailematon sana, siirtää tuotannon toisaalle, jotta saisi itselleen vielä paremmat voitot.
Vaihtoehto olisi kuitenkin olemassa.
Valtio voisi omistaa tuotantoa ja keskittyä sen (ekologiseen) uudistamiseen ja verotulojensa turvaamiseen vetämättä välistä voittoja omien tiliensä lihottamiseksi. Jatkuvuus ehkäisisi turvattomuuden ja sosiaalisen pahoinvoinnin kasvua.
Toisaalta työntekijät itse voisivat omistaa tehtaan osuuskuntana ja pyörittää sitä kannattavasti ilman ulkopuolisten omistajien elättämistä tehtaan siivellä. Kun tehdas säästyisi omistajien ruokkimiseen menevistä kuluista, rahaa vapautuisi työntekijöiden palkkoihin, työolosuhteiden parantamiseen ja teknologisiin investointeihin.
Utopiaako? On totta, että työntekijät eivät voi koskaa säästää niin paljoa rahaa, että he voisivat ostaa tehtaat ja muut tuotantolaitokset itselleen. Heidän perustamansa osuuskuntakaan tuskin saisi sellaisenaan pankista riittävästi lainaa tehtaan ostamiseen.
Ajatuksen taakse tarvittaisiin poliittista tahtoa ja työntekijäomistuksen kasvattamiseen tähtääviä (EU?)rahastoja sekä valtion tukemia osto-ohjelmia. Aloite osuuskunnan perustamiseen tulisi ehkä lähteä ammattiosastolta ja sillä tulisi olla paikallisyhteisön tuki. Mahdollisesti osuuskunta pitäisi perustaa ammattiosaston, kunnan, valtion ja muiden sidosryhmien välisenä solidaarisuusosuuskuntana.
Ei ajatus kuitenkaan muuten ole sen utopistisempi.
Argentiinassa työntekijät ottivat menestyksellisesti haltuunsa useita tehtaita ja muita yrityksiä kun maa ajautui talouskriisiin vuosituhannen alussa.
Italiassa on voimassa niin sanottu Marcora-laki, joka mahdollistaa työntekijöiden tuetut osto-ohjelmat tilanteessa, jossa kannattava yritys ollaan lakkauttamassa. Suomessa kansanedustaja Anna Kontula on jättänyt toimenpidealoitteen vastaavanlaisen lain säätämiseksi myös Suomeen.
Tehtaiden osuuskunnallistaminen voisi olla hyvinkin varteenotettava vaihtoehto puolustettaessa työtä ja tuotantoa globaalin eliitin mielivaltaa vastaan.
Osuuskuntatehdas alkaa kuulostaa nopeasti varsin realistiselta utopialta. Utopiaa tänään, totta jo huomenna?
Pala kanadansuomalaisten sosialistien ja syndikalistien historiaa on vaakalaudalla Finnish Labour Temple -niminen työväentalo laitettiin myyntiin Kanadan Thunder Bayssa. Taloa ylläpitänyt yhdistys ilmoitti keväällä lopettavansa ja myyvänsä talon. Talon pelastamiseksi perustettu Finlandia Cooperative organisoi joukkorahoituskampanjaa talon ostamiseksi.
Kuva: Wikipedia
Vuonna 1910 rakennetulla Labour Templellä on pitkä historia Kanadan suomalaisyhteisön sekä syndikalistisen ammattiyhdistystoiminnan piirissä. Talon rakennuttivat alun perin suomalaiset sosialistit ja raittiusliikkeen aktiivit paikallisen ammattiyhdistyksen omistamalle tontille. Paikallisten keskuudessa talo tunnettiin myös suomalaisten ”haalina”.
Nyt olisi erittäin otollinen aika perustaa asumisyhteisö jollekin pienemmälle paikkakunnalle. Hyvä yhtiömuoto olisi osuuskunta. Rivitaloja ja kerrostaloja saa kasvukeskusten ulkopuolelta pilkkahintaan, kuten Helsingin Sanomat otsikoi 15.8.2020.
Jos yhteisöllinen asuminen ja muuttaminen kasvukeskuksen ulkopuolelle kiinnostaa, niin nyt olisi hyvä aika hankkia yhteisomisteinen kiinteistö. Kaupungistuminen ja väestön pakkautuminen Helsinki-Tampere-Turku -akselille on romahduttanut asumiskelpoistenkin kiinteistöjen hinnat monilla pienemmillä paikkakunnilla.
Kiinteistön omistaminen ja hallinta osuuskuntana olisi ilmeinen vaihtoehto tavanomaiselle osakeyhtiömuotoiselle taloyhtiölle kun tavoitellaan yhteisöllistä asumista.
Mitä väliä, ostaako ruokansa Prismasta, K-kaupasta vai Lidlistä? Ihmisiä kiinnostaa helposti vain se, että kauppa on lähellä tai kaupan lähellä on toinen kauppa, jossa pitää myös käydä. Kuitenkin kukin kytkeytyy erilaiseen talouden kokonaisuuteen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Osuuskaupasta voisi kasvaa vahvasti paikallisidentiteetille ja paikallistuotannolle perustuva kauppa.
Eri kauppaketjut tarjoavat päällisin puolin aika samanlaista palvelua vähän eri kuorrutuksin. Kuitenkin kauppojen omistusrakenteet ovat erilaiset.
Lidl on saksalainen perheyritys. Kauppa on profiloitunut saksasta rahdattujen tuotteiden halvoilla hinnoilla – kuten myös halvoilla puitteilla. Olen antanut itseni ymmärtää, että Lidlistä ostaminen on joillekin kapinaa suomalaista hintatasoa vastaan, mutta fakta on, että Lidlistä ostamalla rikastutat yksittäistä saksalaista perhettä.
K-kaupat toimivat itsenäisten yrittäjäkauppiaitten ketjuna. Taustalla on Kesko-konserni. K-kauppoja pyörittävät yrittäjäkauppiaat saavat yrittäjätuloa itselleen samalla kun he tekevät tulosta Keskolle, jonka omistajia ovat lukuisat osakkeenomistajat, suurin osa toisia osakeyhtiöitä.
Isossa Britanniassa suljetaan keskimäärin pubi päivittäin. Kaupungistuminen sekä alaa valtaavat ketjut pakottavat varsinkin syrjäkulmien ja kylien pubit ahtaalle – vaikka usein nämä ovat elintärkeitä lähiyhteisölleen. Osuustoiminta voi pelastaa pubikulttuurin.
Briteissä kuppilassa piipahtaminen on monille tärkeä päivittäinen tapahtuma töiden jälkeen. Pubit kylissä ja kaupungeissa ovat sosiaalisen elämän keskuksia, joissa vaihdetaan vapaalle ja joihin palataan usein illemmallakin.
Viime vuosina yhä useampi pubi on kuitenkin laittanut lapun ovelle. Väki kylissä vähenee ja kaupungeissa asiakkaista joutuu kilpailemaan trendikkäiden ravintolaketjujen kanssa. Monella pubilla on kuitenkin pitkät perinteet, jotka eivät katkea niin helposti.
Juuri tässä osuustoiminta ja yhteisörahoitus astuvat kuvaan mukaan.
Osuuskauppa on uutisoinut, että koronan myötä ruuan verkkokauppa on kasvanut räjähdysmäisesti. Ihmiset tarvitsevat ruokaa siinä missä aiemminkin, ehkä jopa enemmän kuin aiemmin kun kodeissa ollaan etätöissä eikä ravintoloissa käydä. Osuuskaupalla käy kauppa, vaikka käytävillä on vähän väljempää.
Jää nähtäväksi, miten korona vaikuttaa osuuskaupan talouteen. Ruokakauppa käy, mutta ravintolat ja kahvilat on suljettava. Vaatteita myydään vähemmän. Bensaa myydään vähemmän.
Tilinpäätöksen aika on myöhemmin, mutta alueellisena suurkauppana osuuskaupan kestokyky koronaa vastaan on omaa luokkaansa. Osuuskauppa vastaa moniin arjen tarpeisiin, joiden tarve ei häviä koronatilanteessakaan. Osuuskauppa saattaa jopa hyötyä siitä, että ihmiset ostavat suuria määriä ruokaa ja keskittävät ruokaostoksiaan.
Pirkanmaan Osuuskauppa on lanseerannut kevään osuuskauppavaaleihin #paikallistoive-nimisen kampanjan. Siinä ehdokkaita haastetaan esittämään ideoita osuuskaupan hyväntekeväisyyskohteista. Osuuskauppa tukee esimerkiksi nuorten urheiluseuroja. Mikä minun paikallistoiveeni on?
Lyhyesti sanottuna minä toivoisin, että Pirkanmaan Osuuskauppa tukisi enemmän pirkanmaalaisia pienosuuskuntia.
Tuki voisi olla monenlaista. Osuuskauppa voisi jakaa projektirahoja osuuskuntien kehittämistyöhön ja se voisi suunnata aktiivisesti ostoja pirkanmaalaisille osuuskunnille.
Vasemmistolaisten ehdokkaiden ohjelma Pirkanmaan Osuuskaupan vaaleissa 2020.
Pirkanmaan Osuuskaupan omistajia olemme me osuuskunnan jäsenet. Me haluamme, että osuuskauppamme on yhteiskuntavastuullinen ja edistyksellinen. Meirän osuuskaupallamme on oltava vahva visio yhteiskunnasta, jossa tuotteet ovat vastuullisia ja työehdot ovat reilut. Osuuskaupan tulee tuntua siltä, että kaupalla on väliä – että kauppa on erityinen ja oma!
Kuluttajan tarpeet
Osuuskauppa on merkittävä kauppapaikka isolle joukolle ihmisiä työssäkäyvistä vähävaraisiin, opiskelijoista eläkeläisiin ja keskusta-asujista omakotitaloalueiden asukkeihin. Osuuskaupan on tarjottava kuluttajilleen laadukkaita tuotteita kohtuuhinnalla. Tuotteiden hinnoittelun, markkinoinnin ja esillepanon on tuettava siirtymää ekologiseen ja eettiseen kuluttamiseen, ja koko tuotevalikoimaa on rakennettava ekologiseksi ja vastuulliseksi.
Olen ehdolla Pirkanmaan Osuuskaupan vaaleissa keväällä 2020. Vaaleissa kaupalle valitaan edustajisto. Äänestää voivat kaikki osuuskunnan eli osuuskaupan jäsenet. Olen ehdolla osana vasemmiston listaa, jonka nimi on ”Meirän oma osuuskauppa! – Edistystä osuuskauppavaaleihin”. Äänestysaika on 25.3.-6.4.2020.
Miksi asetuin ehdolle?
Pirkanmaan Osuuskauppa on alueellinen voimatekijä. Prisman lisäksi osuuskauppaan kuuluvat Sokos, S-marketit, Salet, ABC-liikennemyymälät, Stockmannin herkku ja joukko ravintoloita. Kyse on isosta alueellisesta toimijasta, jonka liikevaihto on yli miljardi euroa.
Pirkanmaan osuuskaupalla on yli 200 000 jäsentä. Näille kauppa jakaa bonuksia yli 30 miljoonaa euroa vuodessa. Osuuskauppa on läsnä valtavan monen pirkanmaalaisen arjessa!
Jukka Peltokoski 