Isossa Britanniassa suljetaan keskimäärin pubi päivittäin. Kaupungistuminen sekä alaa valtaavat ketjut pakottavat varsinkin syrjäkulmien ja kylien pubit ahtaalle – vaikka usein nämä ovat elintärkeitä lähiyhteisölleen. Osuustoiminta voi pelastaa pubikulttuurin.

Briteissä kuppilassa piipahtaminen on monille tärkeä päivittäinen tapahtuma töiden jälkeen. Pubit kylissä ja kaupungeissa ovat sosiaalisen elämän keskuksia, joissa vaihdetaan vapaalle ja joihin palataan usein illemmallakin.

Viime vuosina yhä useampi pubi on kuitenkin laittanut lapun ovelle. Väki kylissä vähenee ja kaupungeissa asiakkaista joutuu kilpailemaan trendikkäiden ravintolaketjujen kanssa. Monella pubilla on kuitenkin pitkät perinteet, jotka eivät katkea niin helposti.

Juuri tässä osuustoiminta ja yhteisörahoitus astuvat kuvaan mukaan.

Satojen vuosien yhteisöllisyys

Voimallinen esimerkki on 500 vuotta vanha Chequer Inn Kentistä. Pubi ehti olla suljettuna neljä vuotta kunnes se jälleen avattiin yhteisörahoituskampanjalla. Kampanjan järjesti paikallisyhteisö. Pubin avaamiseksi myytiin yhteisöosuuksia (community shares), joiden ostajista tuli samalla pubin uusia omistajia.

Paljoa korkeassa iässä ei häviä myöskään The Gardener’s Rest Sheffieldissä. Kun omistajat ilmoittivat myyvänsä vuonna 1898 perustetun pubin, vakioasiakkaat järjestivät yhteisörahoituskampanjan pubin pitämiseksi omassa hallussaan. Sadoittain ihmisiä osti pubin yhteisöllisesti omistetuksi demokraattiseksi yritykseksi.

The Gardener’s Restistä tuli ”enemmän kuin pubi”, kuten pubiliikkeen sanonta kuuluu. Juomien laskemisen lisäksi pubi vuokraa nyt tilojaan paikallisiin tapahtumiin ja se työllistämään vaikeassa työmarkkina-asemassa olevia ihmisiä.

Tässä on pubiliikkeen ydin. Kyse ei ole vain hanojen pitämisestä auki, vaan toiminta-ajatuksen uudistamisesta yhteisölliseltä perustalta. Pubit avataan yhteisölliselle toiminnalle ja yhteisön sosiaalisille tarpeille. Pubista tulee kirjaimellisesti enemmän kuin pubi.

Pubista postiksi

Välttämättä kyse ei ole uuden keksimisestä, vaan perusasioiden säilyttämisestä. Esimerkiksi postin pysyminen kylässä voi olla pubista kiinni.

Näin oli The Spotted Cownin tapauksessa Derbyshiressä. Paikka oli suljettuna kaksi vuotta kunnes se avattiin yhteisörahoituskampanjalla keskukseksi, jossa on nyt myös kahvila, posti ja B&B-majoitusta. Panoksena kampanjan onnistumiselle oli ulkopuolisen sijoittajan kiinnostus pubin tonttia kohtaan.

Cockingissa sijoittaja olisi puolestaan halunnut ostaa rakennuksen, jossa sijaitsee The Blue Bellin 200 vuotta vanha pubi. Ajatus paikan ”kehittämisestä” ei kuitenkaan innostanut paikallisia, joten he järjestivät yhteisörahoituskampanjan pubin ostamiseksi yhteisön käsiin.

Tavoitteeksi asetettiin, että pubista tulee yhteisökeskus, joka toimii tapaamis- ja tapahtumapaikkana. Tänään pubi ylläpitää myös läheisen kansallispuiston infopistettä ja sen yhteyteen on suunnitteilla polkupyöräpaja.

Yhteisöpubin resepti toisaa samaa kaavaa: on oltava perinnettä ja on avauduttava yhteisölle. Vain hanojen pitäminen auki ei riitä avaamaan yhteisön rahahanoja. On tunnistettava laajemmin yhteisöllisiä tarpeita ja vastattava niihin.

”Enemmän kuin pubi”

Kokonaan pubiliike ei ole yksityishenkilöiden rahoituksen tai hyvän tahdon varassa, vaan taustalla on myös rahoitusta ja asiantuntemusta. Myös tämä on olennaista.

Ison Britannian paikallistaloudesta vastaava hallinto kanavoi pubien säilyttämiseen ja uudistamiseen rahoitusta More than a Pub -ohjelmastaan, jota toteuttavat muun muassa Plunkett ja Power to Change -säätiöt. Lisäksi hallinnolla on ohjelma nimeltään Pub is the Hub, joka tähtää pubien kehittämiseen yhteisökeskuksiksi.

Ohjelmia toteuttavat organisaatiot tarjoavat yhteisöomistukseen otettaville pubeille neuvontaa ja rahoitusta. Pubihankkeita ohjataan uuden toiminnan suunnittelussa ja niitä pääomitetaan lainalla ja apurahalla. Yli 300 pubia on saanut tukea toiminnan uudistamiseen ohjelmilta.

Neuvonta- ja rahoitusohjelmien voi ajatella olevan paitsi vipusimia uuden toiminnan starttaamiselle myös varmistimia realististen liiketoimintasuunnitelmien laatimiseksi.

Kuvaan kuuluu myös vertaisneuvontaa, jolla voi hyvin kuvitella olevan Britannian kaltaisessa osuustoimintamaassa vahvat perinteet.

Moni yhteisöpubi avautuu osuuskuntana, mutta ohjelma ei ole sidottu osuuskuntamuotoon. Yhteisörahoituksella myydyt yhteisöosuudet voidaan järjestää myös osaksi osakeyhtiötä. Kyse on siis laajemmin osuustoiminnasta kuin osuuskunnasta sinänsä.

Pubi on uusi hubi

More than a Pub ja Pub is The Hub -ohjelmat kertovat myös, että hallinnolla on tahtotilaa yhteisötalouden ja paikallistalouksien kehittämiseksi.

Kaikista olennaisinta on kuitenkin paikallisyhteisön olemassaolo ja tahtotila, jota yhteisörahoituksen onnistuminen mittaa. Pubille on luotava uusi visio. Sille on kehitettävä uusi palvelutehtävä yhteisöllisten tarpeiden, muidenkin kuin janon sammuttamisen, perustalta.

Pubiliike on vastareaktio pubien sulkemiselle ja laajemmin ravintola-alan monopolisoitumiselle. Sen voi nähdä vastavoimana myös kaupungistumiselle ja talouskuripolitiikalle, jotka ovat syöneet alueiden elinvoimaa alueilta ja paikallisyhteisöiltä.

Laajemmin kyse voi olla yhteisöllisyyden paluusta. Yhteisöllisyys tarvitsee fyysisiä tiloja. Ei ole vaikea kuvitella nuoria aikuisia palaamassa trendikkäistä ketjuravintoloista persoonallisiin pubeihin istuskelemaan kylien ja kulmien väen kanssa, ehkä tekemään myös töitä teemukillisen ja tovereiden äärelle.

Pubi voi säilyttää historiaa satojen vuosien takaa ja se voi kehittyä uuden ajan olohuoneeksi.

Osuuskuntaliike elää ja luo uutta, pubi pubilta.

Jukka Peltokoski

Pub is The Hub -logossa on osuuskuntaliikkeen perinteisen sateenkaarilipun värit. Kuva: https://www.pubisthehub.org.uk/